Muutama sana miehistä, naisista ja biologiasta

Onkohan seuraava vuoto viikon päästä? Kärsimättömänä täällä odotan, alkaisipa jo uusi kierto. Minulla on kummallinen olotila, sellainen tasaisen lattea, joka ei kuulu mihinkään kuukautiskierron vaiheeseen. Tämä on niin tylsää. Ei ole mitään oireita, joiden perusteella voisi piinailla. Vain tämä tasapaksu olo. En tullut onneksi mitenkään erityisen kipeäksi, rokote siis toimi hyvin ja pääsin normaalisti töihin. Työ on ehkä kaikista mielenkiintoisinta, mitä juuri nyt elämässä on.

Eilen katselin FST:ltä dokumentin Munasolut säilöön. Se herätti paljon ajatuksia, lähinnä sen suuntaisia, mistä kirjoitinkin aikaisemmin. Ajatuksia naisen iästä ja hedelmällisyydestä ja monien nuorten miesten haluttomuudesta lapsentekoon. Mielenkiintoista oli seurata dokumentin päähenkilön vanhempien reaktioita ja ajatuksia siitä, että heidän yksinäinen tytär päättää laittaa munasolujaan pakkaseen, jotta voisi suurentaa mahdollisuuksiaan tulla äidiksi, jos sopiva kumppani löytyy vasta myöhemmin. Päähenkilön isä ja äiti suhtautuvat aika eri tavoin tyttären hankkeeseen. Isän mielestä tyttären pitäisi ensisijaisesti keskittyä ilmeisen ongelman ratkaisemiseen deittailemalla miehiä ja erityisesti käyttäytymällä ujommin miesten seurassa, jotta hän ei pelottaisi potentiaalisia kumppaneita pois. Hänen mukaan naisen ei ikinä tule ajaa pyörätien ulkoreunalla, vaan sillä paikalla kuuluu miehen suojella naista vaaroilta. On hyvä muistaa tämäkin asia jatkossa omassa parisuhteessa. Äiti puolestaan ymmärtää 36-vuotiaan tyttären biologisen kellon tikittävän ankarasti. Suosittelen tätä dokumenttia. Minusta siinä kuvataan hyvin osuvasti aikaa, jota elämme. Se myös tarjosi minulle erilaisen näkökulman lapsettomuuteen. Ajatus munasolujen pakastamisesta on kyllä kiehtova. En tiedä, tehdäänkö sitä Suomessa.  Ryhtyisinkö siihen itse, jos tilanteeni olisi toinen?

Käyn toisinaan juttelemassa psykologille elämäni murheista. Hän on mies eikä hän ole erikoistunut millään tavalla lapsettomuuteen. Toisinaan olisi parempi, että hän olisi nainen. Tuntuu välillä pitkästyttävältä selostaa asioita, joita hän ei miehenä kuitenkaan oikein käsitä. Eniten kaipaan tässä tilanteessa tukea toisilta naisilta. Tätä odotuksen odottamista ja sitten mahdollista odottamista elää niin omissa nahoissaan, se on niin kehollista, että sitä on tolkuttoman vaikea (ja vähän kiusallistakin) miehille selittää. Oman mieheni asiantuntemus on pikkuhiljaa parantunut näissä asioissa, mutta muutaman tulisen saarnan olen tainnut hänelle lisääntymisen biologiasta vuosien varrella pitää. Tämä lisääntymisbisnes on vaan aika erilaista naisen näkökulmasta.

Olisi kyllä tosi kätevää, jos olisi vaihtoehtoisia tapoja lisääntyä. Esimerkiksi eilisen dokumentin nainen olisi voinut hyötyä siitä, jos partenogeneesi toimisi ihmisillä. Löysin tiedon, että kahdeksankymmentä selkärankaislajia pystyy lisääntymään neitseellisesti eli partenogeneettisesti, joskaan näiden joukossa ei taida nisäkkäitä olla, ellei spekuloitua Neitsyt Marian tapausta oteta huomioon. Mutta koska meille ei ole laajemmin tarjolla muita suvunjatkamisen menetelmiä, on minun maltettava taas odottaa seuraavaan kiertoon, ja sitä seuraavaan kiertoon ja kuka tietää kuinka moneen seuraavaan kiertoon vielä. Sen raskaus minulle teki, että nyt tuntuu tärkeämmältä yrittää omaa biologista lasta kuin harkita adoptiota.

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s