Itsensä tarkkailu alkaa taas

Vatsa on turvoksissa, vähän jotain outoa makua suussa ja rinnat kipeytyneet. Muuta ei tarvita siihen, että mielikuvitus alkaa laukata ja jokaisen tuntemuksen kohdalla taas miettii, voisiko tämä nyt olla sitä. Tosi varovainen yritän olla toiveiden kanssa, mutta ihmeellistä kyllä toiveikkuus löytyy silti jostain vielä. Tämä kuukausi on ollut hoidon suhteen sikäli hyvä, että minulla on töissä ollut varsin leppoisaa. Minkään ylenpalttisen stressin takia tämä ei ainakaan nyt mene pieleen. Töillekin on tiedossa jatkoa tällä samalla osa-aikaisuudella, joten tuleva vuosi mahdollistaa hoidot.

Viikon päästä saatamme tietää, miten tässä tällä kertaa kävi. Lasku on jo maksettu, ettei sitä tarvitse sitten harmitella, jos ei tällä kertaa onnistunut.  Ajoittain tulee mieleen, minkälaiset voimavarat sitä olisi raskauden ajaksi, jos nyt tärppäisi. Tuntuu, että taipaleemme lapsettomuushoitojen maailmassa on verottanut paljon, mutta toisaalta viime kevään kokemuksista huomasin, että jotenkin raskaus sai aikaan sen, että jostain sitä voimaakin sitten löytyi.

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s