Jorinaa joulukorteista

Lapsettomuuskriisin keskellä elävien keskuudessa vauvojen ja lasten pärstät kotiin saapuvissa joulukorteissa herättävät yleisesti pahennusta. Minä olen laajentanut paheksumisen tänä jouluna kaikenlaisiin kuvakortteihin. Joulukortteja on kyllä kiva saada. On myös kiva, jos niissä kerrotaan vähän enemmän kuulumisia. Joulukirjeet ovat olleet minusta kaikista mukavin joulutervehdysten muoto. Valokuvakorteista en tykkää. En oikeastaan ole ikinä tykännyt erityisesti, elleivät ne ole kieli poskessa tehtyjä. Olen kyennyt sulattamaan vielä sen, että meille saapuu rajallinen määrä tuttujen lapsien muotokuvia tonttulakki päässä. Mutta se, että jo toisena jouluna meidän pitää sijoittaa johonkin joulukortti, jossa on naapurin setä työkavereineen tonttuhattu päässä, aiheuttaa minussa kakomisreaktion. Lapset saattavat olla söpöjä, naapurin setä ei ole. En myöskään erityisesti haluasi toisena jouluna katsella reippaan eläkeläispariskunnan potrettia hiihtomajalta jääkaapin ovessa. Onneksi he lähettivät jotain muuta tänä vuonna. Tarkemmin ajateltuna en käsitä tätä valokuvakorttijuttua ollenkaan. Minusta on kiva laittaa nätit joulukortit esille, mutta joulutunnelmaani ei nostata kuvagalleria kavereiden ja sukulaisten kullannupuista, joiden seassa komeilee naapurin setä. Ihan hirveää. En ole koskaan ajatellut, että joku haluaisi katsella naamatauluani juuri jouluna. Jos tonttukuva minusta on alaikäisenä vanhempieni toimesta jollekin lähetetty, siitä en ota vastuuta. Epäilen kuitenkin, ettei niin tapahtunut juuri koskaan. Olimme sen verran tuotteliaita taiteilijoita, että luultavimmin he lähettivät meidän pikku kätösin tehtyjä joulukortteja. Onko olemassa jokin virallinen ikäraja, jolloin ei ole sopivaa lähettää lasten kuvia enää joulukortteina? Ehkä sille on olemassa luonnollinen päätepiste. Nimittäin onnistuuko kukaan enää ottamaan perheen haistattelevan tai vaikka manga-asuun pukeutuvan teinin kuvaa tonttuhattu päässä? Sen ikäisen lapsen vanhempi tuskin ajattelee oman teiniriiviönsä herättävän kanssaihmisissä lämpöisiä joulutunnelmia, kun varmaan itselläänkin on ajoittain vaikeuksia kokea tätä kohtaan pelkästään myönteisiä tunteita. Miten toimisin itse, jos meillä olisi lapsi? Pehmenisikö pääni jotenkin ja alkaisin lähetellä sen kuvia pitkin maailmaa? Haluan uskoa, että näin ei kävisi. Ehkä harvoille ja valituille saattaisin kuvan lähettää. Ehkä.

Mainokset

One Comment on “Jorinaa joulukorteista”

  1. Ainu sanoo:

    Jaan ärsyynnystäsi, mutta toisaalta en voi mitään sille, että kävi naurattamaan mielikuva joulukortista mein naapurin sedästä tonttulakki päässä jääkaapinovessa. Jösses. Kaikkea sitä, aikuiset ihmiset. Onneksi ei sentään sellaista ole tarvinnut (vielä) nähdä.

    Ja voi miten olisi mukava saada joulukirje. Niin tai näin, oikein rentouttavaa joulua toivon sulle sinne.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s