Pettynyttä ja kiukkuista murinaa

Eilinen tulos oli sittenkin täystyrmäys. Olin onnistunut pitämään toiveikkuutta yllä ja halusin tehdä niin tällä kertaa. Ajattelin, että petyn joka tapauksessa, olin sitten ollut toiveikas tai pessimistinen ja olin vaihteeksi enemmän toiveikas kuin tavallisesti. Mahdollisuuksien piti tälläkin kertaa olla hyvät. Meillä mahdollisuudet ovat aina näyttäneet hyviltä. Missä menee raja sen suhteen, kuinka monta kertaa kannattaa yrittää? Selvä tietysti on, että annamme mahdollisuuden pakastetuille alkioille. Mutta mikä ihme näitä alkioita riivaa, kun ne eivät jatka kehittymistä viikkoa paria enempää? Onko tämä vielä sitä tilastollista todennäköisyyttä vai mitä?

Tilasin viikonloppuna Juliette Merrisin sarjakuvakirjan Il me manque quelqu’un l. Les galères de la maternité ja se tupsahti sopivasti postiluukusta eilen. Ajatella, miten nopea toimitusaika, kolmessa työpäivässä se saapui Ranskasta, vieläpä omistuskirjoituksella. Aivan loistavia tarinoita, etenkin kirjan alkupuoli oli helposti samaistuttava, kirjan loppuosassa ollaankin jo raskaana ja vauvan kanssa. Hauskaa luettavaa sekin, ei minulle tietenkään ajankohtaista.

Tänään vihasin kaikkia maailman gynekologeja. Etenkin sitä, joka selosti aamulla, kuinka kuukautiskierto toimii. Gynekologin puheissa naisen pitää huolehtia ehkäisystä, vaikka limakalvo olisi tuhotttu ja munasolut vaan kypysyvät ja ovuloituvat ja lapsettomuus on sivuhuomautus, jos sitäkään. Ottaa päähän, että lisääntyminen on niin itsestään selvää. Kun se ei ole sitä.

Nyt odottelen sitä vuotoa, joka tällä kertaa pysyi poissa kuuliaisesti hoidon aikana. Mitä hyötyä siitäkin oli, ei mitään. Olin aiemmin päivällä aika varma, että vuoto alkoi jo, mutta ei alkanutkaan. Merkillisiä kipuja on ollut siis ilman vuotoa, jotain outoa niissä on. Ajattelin toiveikkuuttani vielä maanantaina, että voisivathan ne olla kiinnittymiskipuja, mutta eihän siellä mitään kiinnittymistä ole menossa. Minulla on omat epäilykseni, mutta kuka muu kuin minä ottaisi ne todesta?

Mainokset

2 kommenttia on “Pettynyttä ja kiukkuista murinaa”

  1. Jadekivi sanoo:

    Meillähän on myös aina näyttänyt kaikki aikalailla priimalta. Neljä alkiota kuitenkin siirrettiin ilman minkäänlaista kiinnittymisyritystä. Lääkärillä oli jälkeenpäin tämän toisen IVF:n tulosten jälkeen pieni epäilys siitä, että ehkä alkioissa kuitenkin oli suurimmassa osassa jotain vikaa vaikka 3 -päiväisinä näyttivätkin päällepäin priimalta.

    Mutta muistan jostain lukeneeni, että n. joka 4. siirto johtaa plussaan, ja olisko ollut että n. joka viides siirto johtaisi synnytykseen. Tilastot nyt on toki tilastoja, ja osa onnistuu jokaikisestä siirrosta ja yhden kiekan alkioista saadaan monta lasta. Toiset taas joutuvat käymään monta raskasta kierrosta useine alkioineen ennen kuin tärppää, jos tärppää :I

    Pahoittelut vielä negasta. Pahalta se yksiviivainen testi tuntuu, oli sitä sitten ollut piinaviikoilla toiveikas tai ei 😦

  2. Marvine sanoo:

    Ihanaa, että teillä kuitenkin lopulta onnistui. En ole lukenut noita tilastoja. Näistä meidän kandidaateista on jo karsiutunut pitkässä viljelyssä useita pois, vielä on jäädytettynä viisi alkiota. Tilastollisesti tämän hoidon alkioista pitäisi siis saada vajaa kaksi testiplussaa ja yksi lapsi. Saapa nähdä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s