Uudelle viikolle

12. viikko alkaa juuri ja neuvolan verikokeet on otettu. Olo on jollain tapaa muuttumassa, ei nyt varsinaisesti energiseksi kuitenkaan. Silmissä painaa väsymys, mutta en ole saanut alkuviikosta nukuttua päiväunia, joita olisin tarvinnut. Herään aamuisin erikoisen aikaisin, olen oikeastaan koko raskauden ajan ollut aika aamuvirkku, mikä on tosi kummallista minulle. Ylipäänsäkin olen heräillyt paljon, mutta lomalla se ei haitannut, sillä nukuin silloin kun nukutti, yleensä parit päikkärit päivän aikana. Kovasti toivoisin, että samanlaiset unenlahjat kuin alussakin jatkuisivat koko raskauden, sillä ns. normaali olotila on ollut vuosia herkkyys nukahtamisvaikeuksille.

Pahoinvointi on hellittänyt jo paljon. Ruoka on alkanut maistua hieman paremmin, mutta aversioita on melkoisesti vielä. Alkuraskaus on ollut tasapainoilemista sen kanssa, mitä saa syödä ja mitä tekee mieli syödä. Olen suhtautunut varsin neuroottiseti suositeltuihin ruokarajoituksiin, mutta enemmän hankaluutta ovat tehneet erittäin taantuneet ja rajoittuneet makumieltymykset. Parhaiten ovat maistuneet mehukeitot ja marjat. Karkkia ei oikein tee mieli, varsinkaan suklaata en kaipaa. Makkara on ihan nou-nou, pahimmillaan en pystynyt kulkemaan kaupan makkarahyllyn edestä nakkikioskeista puhumattakaan. Valkosipulista tykkään normaalisti, nyt en voi sietää sitä. Tomaatit maistuvat, mutta tomaattikastike ei uppoa. Yhden raskauteen liittyvän hankinnan olen uskaltanut kotiin tehdä. Mies huusi puolestani nettihuutokaupasta raskausajan keittokirjan. Josko sieltä löytyisi jotain ideoita dieetin laajentamiseen.

Loppuviikosta on sovittu ultrakäynti klinikalle. Jännitys kasvaa kasvamistaan. Ollaanko siellä vielä elossa? Päässä pyörii erilaisia skenaarioita asioista, jotka ovat voineet mennä pieleen. Aikaisempi surkeasti mennyt raskaus saa muistamaan edelleen vain sen, miltä tuntui mennä klinikalle ultraan ja kuulla järkyttäviä uutisia ja joutua sairaalaan. Siinä määrin kurjia muistoja ne ovat myös, etten esimerkiksi nyt raskausaikana ole halunnut pitää vaatteita, jotka minulla oli silloin. Mitään uutta vaatetusta ei ole tarvinnut tosin vielä ostaa, kaapista löytyy yllättävän hyvin muita vaatteita tähän tilanteeseen. Tuntuu jopa, että olin varmaan klomifeeni-kuureilla paljon turvonneempi kaikkialta, kuin mitä olen tähän mennessä raskaana ollessa ollut, joten vaatevarastoa on siltä ajalta. Lisäksi ostin venyviä ja paukkuvia vaatteita ennen IVF-sykliä. Valikoima on riittänyt vielä. Aikaisemmin haaveilin kovasti kaikenlaisista ihanista raskausvaatteista, mutta yllättäen en niiden perään kuolaa nyt. Shoppailu ei juuri nyt kiinnosta pätkääkään.

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s