Melko neuroottinen odottaja

Olen uskaltautunut hieman visioimaan vauvan tuloa ja kävin jopa tekemässä pieniä hankintoja perheenjäsenelle, jota odotamme. Lisäksi olen uskaltanut neuloa jotakin. Minulla on v. 2009 ostettuja käsityömateriaaleja, jotka olen ostanut silloin, kun aloimme haaveilla vauvasta. Kaivoin ne nyt näkyville kaappien kätköistä. Myöhempinä aikoina en olekaan juuri mitään vauva-ajatuksin hankkinut, en ole pystynyt. Vaateliikkeissä kysyttiin poikkeuksetta, laitetaanko ostokset lahjapakettiin. Hupaisaa. Vuosia sitä on yliherkkä vatsan seudun turvotuksista, ja sitten hämmentää, kun en myyjän silmään näytä yhtään odottajalta. Vaikka en kyllä omastakaan mielestäni vielä näytä, ei raskautta voi erottaa oikeasti vielä.

Jos hetkeksi sainkin sysättyä syrjään huolet ja neuroottisuuden ollakseni Odottaja, niin kyllä ylivarovaisuus tässä työviikolla on taas itsestään muistuttanut. Päädyin perumaan yhden työtehtävän melko pienien, mutta sikiölle erittäin vaarallisten tautiriskien takia. Sen takia piti tietysti kertoa työkavereille tilanteesta ja erityisjärjestelyiden syistä ja soitella pitkin poikin aina pomoa myöten neuvoa kysyen. Työkaverikin hämmästyneenä totesi, ettei raskautta vielä huomaa… Pomo on kyllä ollut hyvin ymmärtäväinen, koska hän on tietoinen meidän hoidoista ja aeimmista vastoinkäymisistä. Aion kumminkin soittaa neuvolaan ja pyytää itselleni eräitä infektiokokeita, ettei sitten tarvitse turhaan miettiä, onko itsellä vastustuskykyä ennestään tälle tai tuolle taudille. Saa nähdä mitä siellä tuumaavat.

Nyt on viimeisimmän ajanlaskun mukaan rv 12+0 ja kohta menee viimeinen tukilääkeannos! Hui!

Mainokset

5 kommenttia on “Melko neuroottinen odottaja”

  1. Gurkan sanoo:

    Mukavaa lukea, että kaikki sujuu hyvin. Varmasti uskallat koko ajan olla yhä uottavaisempi tulevaan. Itsekin jouduin raskaana paljastamaan tilannetta vastaavalla tavalla kun tb potilas tuli vastaan. Muuten, oltiin eilen taas bt tapaamisella porukalla ja olit siellä myös mielessämme. Tämän kerran tapaasivat 3 äitiä, neljä odottajaa ja yksi uusi yrittäjää. Olisi ollut todella kivaa nähdä sinutkin uudestaan, mutta ymmärrän myös päätöksesi. Aina olet kuitenkin tervetullut takaisin, ja tiedän puhuvani kaikkien puolesta 🙂

    • Marvine sanoo:

      Voisin tullakin seuraavan kerran mukaan. Talvella koin lukuisten odottajien ja äitien seuran olevan itselleni liikaa epäonnistuneiden hoitojen keskellä, nyt vähän harmittaa silloin tekemäni päätös.

      • Ainu sanoo:

        Tuolla aiemmin mietiskelit, olisiko olemassa jotain hoitojen avulla raskaaksitulleiden vertaistukea. Jos virtuaalinen, mutta omilla naamoilla tapahtuva ja suljettu ryhmä kiinnostaa, niin saatan ehkä kuulua yhteen sellaiseen… vink-vink. Ja ymmärrän täysin, miltä sinusta keväällä tuntui. Itsestäni tuntui vain hetkeä aiemmin ihan samalta. Sitten taas tuntui pahalta, kun tiesin tuottavani uutisellani toisille kuormaa. Lapsettomien vertaistuki ei ole mitenkään helppoa, sen oon oppinut.

      • Marvine sanoo:

        Tulen mielelläni virtuaaliryhmään 🙂 Miten se tapahtuu? Lapsettomien vertaistuki on tosiaan monimutkaista. Tuska on yhteinen, mutta taustatekijät tilanteelle ovat vaihtelevia ja ihmiset eri vaiheessa prosessia. Varmaksi ei tiedä, mikä kortti itselle lopulta jää käteen, onko lapsettomuus itselle välivaihe vai lopullinen tila. Pelkää, että jää itse lapsettomassa porukassa lopulta ainoaksi lapsettomaksi muiden siirtyessä eteenpäin elämässä…

  2. Ainu sanoo:

    Jos muistat mun nimen, niin ettimällä mut fb:ssä kaveriksesi. Jos et muista, niin mulle voi tähän osoitteeseen (joka kai näkyy jossain?) pistää sähköpostia. 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s