Yöllisiä mietteitä juhlahumusta toipuessa

Heräsin keskellä yötä, enkä saa enää unta. Parempi nousta sängystä pyörimästä ja kirjoittaa päässä risteilevät ajatukset vaikka tänne. Tämä valvominen ei tiedä hyvää tulevan työpäivän kannalta, mutta onneksi iltapäiväksi ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia. On ollut tapahtumarikas viikonloppu, merkittävät perhejuhlat on juhlittu. Juhlissa oli paljon sukulaisia ja perhetuttuja ja olin ajatellut, että lienee aika viimein tulla ulos kaapista raskauden suhteen. No tietysti oli myös ihmisiä, joiden katseet alkoivat eksyä keskipalloni kohdalle, joten turha pian väittää kenellekään vain lihoneensa. En oikein itse pidä raskautta ulospäin vielä ilmeisenä, mutta olen varmaan jäävi arvioimaan. Näin itsestäni pari viikkoa takaperin otetun kuvan ja näytin kyllä jo hieman punkerolta siinä.

Mutta niin, kaapista on siis tultu vähän joka suuntaan. Sepä ei ollutkaan minulle helppoa. Juhlaväessä oli paljon sellaisia minulle aika etäiseksi jääneitä ihmisiä, joille en tavallaan olisi välittänyt uutisiamme kertoa henkilökohtaisesti tai peräti ollenkaan, mutta kun uutiset sitten alkoivat levitä, sainkin sitten koko illan keskustella raskaudesta. ”Joo oli aluksi huono olo” ja ”meille pitäisi helmikuussa tulla vauva, jos kaikki menee hyvin” olivat tyypillisimmät repliikkini. Minusta tuntuu hirmu aikaiselta ottaa vastaan onnitteluja. Minulle oli varsin työlästä ylipäänsä tuoda asia julki, saati sitten keskustella yksityiskohdista. Enkä minä uutisia aina onnistunut sanomaankaan, minulle ei vain kertakaikkiaan ole luontevaa julistaa varmana tietona ympäriinsä, että meille on tulossa vauva. Olisin ihan tyytyväisenä hautonut edelleen vauvaa vain pienen piirin tietäessä asiasta, mutta lähipiirin olo alkoi olla hieman tukala salaisuuden vartijana. Ja nyt minua sitten ahdistaa tämä julkisuus. Kun en edelleenkään jaksa aina uskoa asioiden sujuvan kitkattomasti loppuun saakka. Jos homma ns. kusee, keille kaikille siitä sitten pitääkään kertoa?

Erikoisia tilanteita tämä myös poiki. Esimerkiksi täti, joka reilu vuosi sitten äkisti sairastuttuaan on joutunut opettelemaan puhumaan uudestaan, hieman kömpelösti kertoi huomanneensa heti, että olen raskaana. Minä tietysti luulin hänen jo kuulleen asiasta, mikä ei ollutkaan näin, sillä setäni vieressä nolostui täysin ja alkoi toppuutella. Kyseessä ei onneksi ollut tällä kertaa moka. Jos en olisi ollut raskaana, olisin kriisiytynyt pitkäksi aikaa tällaisesta oletuksesta. Nyt kaikkien onneksi olettamus osui nappiin. On myös niin, että olen kuvitellut suojaavani itseäni sillä, ettemme juuri kerro hoidoista. Mutta mitä ihmettä sanoa sitten yllättävään kysymykseen siitä, miten osasin epäillä olevani raskaana? No… Kun jotenkin tiesin, että se olisi mahdollista… Keksin sanoa, että tein testin! Olin mielestäni nokkela. Mutta sepä ei riittänytkään kysyjälle. Seurasi jatkokysymyksiä (kovaan ääneen) siitä, miten tajusin tehdä testin, osasinko epäillä jostakin olosta raskautta jne. Huh huh. Joitakuita sukulaisia ei raskaus puolestaan juuri hetkauttanut. Oli etukäteen arvattavissa mummoni suhtautuminen asiaan. Ei hössötystä vaan pikemminkin asian sivuuttaminen lähes kokonaan. Joskin vaikea tietää kuinka hyvin hänellä enää tällaiset uutiset mielessä pysyvät.

Hassua minun kannalta oli se, että vaikka vietin illan keskustellen raskaudesta, välillä meinasin unohtaa olevani raskaana. Aivan alkuraskaudesta oli itsestään selvää muistaa, ettei ota viiniä ruoan kanssa ja pohtia huolestuneesti ruoan sisältöä, mutta nyt dieettipuolesta piti muistuttaa itseään. Tavallaan se ruokavalion noudattaminen tapahtuu automaattisemmin ja vähemmän neuroottisesti, jolloin välillä havahtuu muistamaan, että tosiaan ei viiniä tai graavilohta pidä edelleenkään ottaa, vaikka ei paha olo enää olekaan. Tietysti se myös sapettaa enemmän. Alkuun ei tehnyt mieli paljon mitään ruokia, mutta nyt tuo graavilohikin oli kyllä varsin houkuttelevan näköistä ja kieltäytyminen selvästi vaikeampaa kuin aiemmin. Nyt kun on ollut hulinaa koko viikonlopun, tuntuu, että muutenkin pitää orientoitua raskaana olemiseen uudestaan. En ole oikein ehtinyt kuulostella mahdollisia liikkeitä kuin nukkumaan mennessä enkä silloin tietysti ole mitään huomannut. Onneksi on doppler. Pakko on ollut varmistaa, etten ole tullut huijanneeksi koko sukua.

Mainokset

3 kommenttia on “Yöllisiä mietteitä juhlahumusta toipuessa”

  1. Eräs äiti sanoo:

    Täytyy sanoa, että I feel for you strongly. Mulla ei ole lapsettomuustaustaa, mutta keskenmenotaustaa riittävästi ja vieläkin (rv 24) tuntuu melkein pahalta puhua ulkopuolisten kanssa vauvasta. Siis sellaisten ulkopuolisten, joille en todella haluais mahdollisista ikävyyksistä puhua. Välillä olen suorastaan ilkeä ja järkytän näitä jaarittelijoita tahallani (”voihan tässä sattua yhä mitä vain, kokemusta on”). Vaikka eihän se mitään hyödytä. Toisaalta luotan siihen, että JOS jotain sattuu, puskaradio toimii kyllä tehokkaasti eikä mun tartte raportoida asiasta laajalti… Jos se nyt mikään lohtu on. Tsemppiä joka tapauksessa kovasti, ahdistuksen tunteet menevät toivottavasti ohi ja saat nauttiakin vielä vauvauutisten jakamisesta!

  2. Eräs äiti sanoo:

    Vielä: onpa harvinaisen typerää kysellä, että mistä tiesit olevasi raskaana!? Öö.. Mitäs hemmettiä tuohon nyt yleensäkään vastattais? ”Valo syttyi pääni yläpuolelle” vai ”Näin unta tuteista”. Kas kun ei todistusaineistoa pyydetty, höh…

  3. Marvine sanoo:

    Ihana että kävit kommentoimassa 🙂 Olo onkin jo parempi, teki hyvää kirjoittaa ajatuksista tänne. Minä puhun nykyään joidenkin ihmisten kanssa mielelläni raskaudesta, vauvasta on ehkä vielä vähän vaikea puhua muiden kuin ihan läheisten kanssa. Nyt hiljalleen vasta uskaltaa ajatella vauvaa enemmän. Tuttavapiirissä on vastaavasti keskenmenoja kokenut pariskunta ja koen, että on paljonkin yhteistä kokemusta heidän kanssa. Mutta kaikilla ei ole vastoinkäymisiä lisääntymisen saralla ja heidän kanssa näkyy olevan isompi riski ihmeellisiin kysymyksiin…


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s