Prosessori kovilla

Olen viettänyt tänään aikaa yksikseni kotona ja prosessori päässäni on ollut aika kovilla. Ensinnäkin heräsin viideltä ja pyörin tunnin sängyssä pirteänä, mutta jokseenkin epämiellyttävien ajatusten kanssa. Päätin siinä kuuden aikaan nousta ja siirryin olohuoneen sohvalle lukemaan kirjaa. Luin muutaman sivun ja nukahdin kolmeksi tunniksi, joten nukuttu unimäärä viime yönä on lopultakin ihan ok. Alkaa nyppiä tuo heräämisaika, melkein kelloa katsomatta aamulla voi arvata, että kello on n. 5 aamuyöllä, kun havahdun. Viikonloppuna ja lomapäivinä se on sikäli ok, että aamulla voi uudestaan nukkua, mutta työviikolla se on melko raskasta.

Minulla on käynnissä aiempien elämänvaiheiden pohdinta ja erityisesti äitisuhteen prosessointi. Tavallaan on hupaisaa, että monella tapaa tämä raskaus on mennyt kuin oppikirjoissa, fyysisesti ja osittain henkisestikin. Oman äitisuhteen prosessoiminen kuuluu lukemani mukaan keskiraskauden kehitystehtäviin. Tästä puhutaan mm. aiemmassa postauksessa mainitsemastani Brodénin kirjassa ja näköjään näin on minullakin. Omaan äitisuhteeseeni liittyy niin paljon monenlaista, että minun on tällä hetkellä vaikea saada asioista otetta. Suhde on ollut minulle usein aika kuormittavakin. Olen monesti kokenut joutuvani kuuntelemaan ja tukemaan äitiäni sellaisissa asoissa, jotka eivät minulle olisi iän puolesta kuuluneet tai jopa sellaisissa tilanteissa, joissa itse olisin tarvinnut tukea. Sitten toisaalta olen saanut ylimitoitettua, jopa tunkeilevaksi kokemaani tukea, joka on vienyt minut helposti ojasta allikkoon. Äidiltä olen saanut myös vahvan mandaatin tukea muita ihmisiä jopa oman itseni kustannuksella. Olen kamppaillut vuosia samanlainen-erilainen -teeman kanssa suhteessa äitiini. Monissa elämänratkaisuissa on yhtäläisyyksiä ja oman tien löytäminen sen vuoksi on ollut haastavaa. Mitkä ovatkaan olleet omia ratkaisujani? Nyt kun sitten olen itse tulossa äidiksi, tämä kysymys samanlaisuudesta ja erilaisuudesta nousee ihan uudelle tasolle.

Minä en halua, että minusta tulee samanlainen kuin äitini. Toisaalta on asioita, joita haluaisin siirtää eteenpäin ja toteuttaa omassakin perheessäni. Yksi sellainen on luovuus ja tila leikille, minkä vanhempani mahdollistivat, erityisesti äitini. Meillä taisi kotona kuitenkin olla myös aika vaativaa eikä tunteiden näyttämiseen erityisesti kannustettu. Itselleni on tärkeää, että lapsi uskaltaa ilmaista omia tunteitaan ja mielipiteitään, muodostaa itse omat kiinnostuksen kohteensa ja kasvaa onnelliseksi. Haluaisin, ettei minusta tulisi samalla tavalla tunkeileva kuin äitini -en kyllä toisaalta halua myöskään sillä tavalla minimaalisesti kiinnostusta osoittavaksi kuin mummoni, joka alensi itsensä jossain vaiheessa lähinnä pankkiautomaatiksi. Haluaisin pystyä parempaan.  Toivoisin, että voisin olla jotenkin herkempi näkemään ja kuulemaan lapsen todellisia tarpeita ja tunteita, kuin mitä itse olen nuorena saanut kokea.

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s