Turhauttava lääkärikäynti

Ja heti uutta päivitystä perään. Siis mitä ajattelinkaan tilatessani lääkäriaikaa yksityiselle lapsettomuusklinikalle, kun varasin ajan juuri sille lääkärille, jota yleensä välttelen. Viimeiset käynnit hänen luonaan olivat ok, joten varmaan ajattelin, että menköön tälläkin kertaa, kun muistelin heidän toivottaneen meidät tervetulleiksi myöhemmin raskaudessakin. Virhe! Vaikka normaalisti käyn oman alueen neuvolassa, en halunnut mennä neuvolalääkärille, joka on hieman liian tuttu muuta kautta. Ehkä olisi kannattanut antaa hänelle tilaisuus.

Kävin siis keskiraskauden lääkärikäynnillä lapsettomuushoitopaikassamme. Käynti oli kummallinen. Piti ensinnäkin selittää, miksi ylipäänsä tulin sinne. Tuli vahvasti sellainen olo, että ei todellakaan olisi pitänyt, vaikka maksan käynnistä omalla rahalla. En muistanut puhua asioista, joista olisin halunnut puhua. Tavallaan ehkä hyvä, sillä ne asiat, joista puhuin jotenkin eivät ehkä tulleet kuulluiksi tai jotenkin kääntyivät niin, että olin enemmän huolissani sieltä lähtiessä, kuin sinne mennessä. Pahin oli se, kun selitin, että olen pystynyt olemaan vähemmän huolestunut 24. viikon jälkeen ja lääkäri vain tokaisi, että hyvät mahdollisuudet vauvalla on vasta 34. viikon jälkeen. Kiitos kovasti, tämähän olikin oikein tervetullut näkökulma. Jäi jotenkin myös outo tunne siitä, ettei meidän vauva siellä oikein kiinnostanut tai ainakaan se ei kiinnostanut, mitä yritin hänestä kertoa. Tilanteen pelasti lopuksi se, että meidän luottolääkärimme tuli juttelemaan hieman epämuodollisemmin, kun olimme jo lähdössä.

Minullahan on ollut kivuttomia supistuksia vaihtelevasti hieman rasituksesta riippuen jo raskauden puolivälistä. Lääkäri oli nyt sitä mieltä, että kohdunsuu on hieman pehmennyt. Se on kyllä täysin suljettu ja yhtä pitkä kuin ennenkin. Vauva voi edelleen hyvin. Kaikki saattaa olla täysin normaalisti raskauden vaiheeseen nähden, mutta toisaalta kohdunsuu voi olla hiljalleen kypsymässä hieman turhan aikaisin, kun tuota supisteluakin on. Lääkäri ei tavallaan ollut huolissaan, mutta silti sain kehotuksen mennä neuvolalääkärin viikottaisen seurantaan joksikin aikaa. Jotenkin hän onnistui asettelemaan sanansa niin, että huolestuin silti. Nyt en osaakaan enää suhtautua ihan niin huolettomasti näihin supistustuntemuksiin. Liikuntaharrastukset saa todellakin jättää, niin kuin olen tehnytkin jo. Hidas kävely iltaisin aiheuttaa myös herkästi supisteluja. Ei todellakaan huvittaisi joutua saikulle, pää hajoaa, jos taas pitää lepäillä vain kotona. Töitä olisi enää vain kuusi viikkoa ennen joululomaa ja sen jälkeen enää reilu viikko ennen äitiyslomaa.

Ennen kaikkea minua kuitenkin eniten jäi mietityttämään se, miten kummallista lapsettomuusklinikan lääkärin suhtautuminen raskauteen tässä vaiheessa oli. On erikoista käydä vuosia hoidossa, ja sitten tässä pisteessä ei osoitetakaan samanlaista kiinnostusta kuin hoitojen aikana. Jotenkin vähän sellainen hylkäämiskokemus ehkäpä. Eihän tässä vielä maalissa olla! Onneksi meillä on kiva neuvolantäti, joka on tätä lääkäriä parempi kuuntelemaan.

P.S. Sokerirasituksessa tänään sokeriliemen juomisen jälkeen vaavi järjesti mahassa melkoiset bileet.


2 kommenttia on “Turhauttava lääkärikäynti”

  1. Laura sanoo:

    Tyhmä tyhmä tyhmä lääkäri, törmäsin blogiisi vasta mutta haluan kertoa että meidän prinsessa syntyi rv34+4. Hyvinkään sairaalassa liian aikaiset viikot, kun heillä synnytetään vasta rv 35 jälkeen. Siellä pelottelivat että liian aikaista ennen sitä KUN ON NIIN VÄHÄN VIIKKOJA. Naistenklinikalle jouduttuani olivat innoissaan että sullahan on jo hyvät viikot! Ei mitään hätään (30+0) että mitä pidemmälle pääset sen vähemmän aikaa pieni joutuu kasvamaan sairaalan kontrollissa, että meillä syntyy rv 26 vauvoja että sähän oot jo tosi pitkällä! Ei hätää. Ja kun pieni syntyi 34+4 1590g lääkärit olivat ihania ”sulla oli jo erinomaiset viikot”. Että menee ihan sairaalan /lääkärin mukaan. Ja meitä peloteltiin 2-3kk sairaala jaksolla kun tyttäremme oli niin pieni syntyessään niin 1,5vkoa oltiin sairaalassa. Kun päästiin kotiin oli painoa 1790g eli alle 2,5kg joka piti painaa ennen kun päästään kotiin toisen lääkärin mielestä.

    Yritä olla murehtimatta, nykypäivänä ihan rääpäleilläkin on hyvät mahdollisuudet selvitä. Kortisooni piikit kunniaan!!

    Koita/koittakaa nauttia

    -Laura ja melkein 4kg rääpäle joka on kohta 3kk ’vanha’

    • Marvine sanoo:

      Tervetuloa seuraamaan meidän matkaa 🙂 Ja oi että, onneksi teillä meni kumminkin noin hyvin ja pääsitte niin nopeasti pois sairaalasta. Kaverin vauvat syntyivät rv 33 ja olivat ”isoja” keskosia vailla merkittäviä ongelmia. Oon aika varma, että tuossa parin kilometrin päässä olevan yliopistosairaalan hoidossa olis jo nyt mahdollisuuksia selvitä, joskin rajua tehohoitoahan se näillä viikoilla olisi. Eikä tää vauva kyllä nyt synny!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s