Takkipulma

Viime postauksessa esittelin innoissani kivaa raskaustakkia. Tilasin sellaisen netistä talvitakiksi, sillä talvitakkina sitä myytiin. Takki olikin totaalinen katastrofi. Ikinä milloinkaan en ole hankkinut yhtä huonolaatuista takkia, solmittuja möykkyisiä nyörejä ja mitä vielä. Takki on aivan liian köykäinen Suomen talveen ja varsinkin hartioiden alueen vuoritus osoittautui aivan olemattomaksi. Siinä vaikuttaisi kuvien perusteella olevan teddyvuori, mutta todellisuudessa takissa on sellaisia lyhyitä lankahapsuja, eikä mitään välivuorta niiden ja päällyskankaan välissä. Kaula-aukko on erittäin avoin. Neuvo: älkää vaan ostako tätä Mamaliciousin Parka-takkia talvitakiksi. Kiukuttaa. Koitan palauttaa takin ja saada rahat takaisin, kun ei sillä mitään tee näillä leveysasteilla, jos ulkona on yhtään viileää. Menee hartiat jumiin ja tissit paleltuvat.

Mutta mitä sitten tilalle? Tarve on reiluhkolle lämpimälle takille, joka menisi monessa tilanteessa ja ihanteellisesti kävisi raskauden jälkeenkin. Lämmin sen on ehdottomasti oltava, koska sisällä en pysty käyttämään kovinkaan paksuja vaatteita. Lähdin kartoittamaan normikauppojen valikoimaa, koska tuo valitsemani äitiystakki oli niin totaalinen huti, että alkoi arveluttaa äitiysvaatteina markkinoitavien takkien laatu ylipäänsä. Eipä ollut kaupoissa kovinkaan ihmeellistä valikoimaa. Markkinoilla olevat talvitakit ovat tänä talvena aika vartalonmyötäisiä eikä kukaan myynyt mitään ysäritelttoja. Eipä tietenkään. Oi niitä aikoja, kun S-kokoisena varhaisteininä XL oli ainoa oikea koko! Vieläkin mahtuu silloin hankitut vaatteet… Lisäksi minulla on antipatioita tikattuja toppatakkeja kohtaan, jotenkin koen itseni Michelin-ukoksi sellaisessa, mutta eipä niissäkään ollut kummoista valikoimaa. Villakangastakit ovat taas hitusen liian kevyitä eivätkä oikein ulkoiluun sopivia. Pari mahtuvaa villakangastakkia kylläkin löytyi, mutta aika niukasti on raskaanaolevalla valikoimaa talvivaatteiden saralla. Pienellä riskillä ostin lopulta tämän, siinä on vielä kasvunvaraa mahalle jonkin verran ja tykkäsin siitä muutenkin, joten sitä voi myöhemminkin pitää. Eikä tule kylmä ulkona. Toivottavasti se menee loppuun saakka. Muutoin pitää lainata äidiltä joku perintöpomppa, joka varmaan jo sinänsä rajoittaa ulkona näyttäytymistä, jos ei loppuraskaus muuten sitä tee.


One Comment on “Takkipulma”

  1. Jadekivi sanoo:

    Haastavaa tuo talvipukeutuminen kyllä on mahan kanssa. Mä sain sentään olla viimeisimmilläni loppukeväästä, niin ei sitä isointa kuulaa tarvinnut änkeä mihinkään. Mutta kyllä minäkin valitettavasti jouduin käyttämään talvella miehen toppatakkia suurimman osan ajasta. Maha ei välttämättä edes ollut se vaikein peitettävä. Jos sopiva takki löytyi joka meni mahan kohdalta kiinni, niin raskauden myötä paisuneet ryntäät ei sitten mahtuneetkaan – ja mä en edes ole mikään pamela.

    Mulla oli pahimmilla pakkasilla ihmisten ilmoilla pyöriessä käytössä vähän reiluhko A-linjainen villakangastakki, jonka napitus loppui mahan yläpuolelle. Sinne anne mahtui tunkemaan paksunkin villatakin, joten pärjäsin sillä melko hyvin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s