Perhe on pahin vai miten se menikään?

Kun on itse toivonut lasta neljä vuotta, sitä kuvittelee, että lähipiirille lapsen syntymän läheneminen olisi yhtä iso ilon ja jännityksen aihe kuin itselle. Näin ei olekaan, ei kaikille. Eivät he ole odottaneet meille lasta ollenkaan niin hartaasti kuin me. Eivät he ole kokeneet kaikkea sitä epätoivoa, jonka läpi olemme kahlanneet. Olen kuin puulla päähän lyöty anoppipuolen asenteesta, niin paljon, ettei asia lakannut vaivaamasta minua keskellä yötä. On käymässä harvinaisen selväksi, ettei tätä henkilöä kiinnosta olla missään merkittävässä roolissa suhteessa lapseemme eikä auttaa lapsen hoidossa. Olen hämmentynyt ja loukkaantunutkin. Tuntuu suorastaan hävyttömältä moinen käytös tässä vaiheessa, varsinkin kun tilanne on se, että apu olisi hyvin tervetullutta. Miehellä on hyvin pieni lapsuudenperhe, jäljellä on enää isä. Tällä on uusi avopuoliso, joka on muutamankin vuoden jälkeen edelleen meille molemmille täysi mysteeri. Hän ei pahemmin kerro itsestään mitään. Tämä henkilö on käynyt piikikkäämmäksi raskauden edetessä ja suhtautuminen alun innostuksesta on selvästi laimentunut osin ilmeisesti liittyen lapsen oletettuun sukupuoleen ja osin joihinkin muihin kenties hänen omaan elämään liittyviin seikkoihin, jotka ovat varsin hämärän peitossa meiltä. Asia vaivaa minua suunnattomasti. Herää tarve suojella lasta henkilöltä, joka on viime aikoina esiintynyt melkoisena pahanilmanlintuna. Molemmilla pariskunnan osapuolilla on pitkäaikaissairaus, joka luonnollisesti jo rajoittaa heidän kykyä osallistua lapsen hoitoon, kuitenkin selvästi vähemmän anoppipuolen kohdalla kuin appiukon. Olen piinallisen tietoinen siitä, enkä odota mitään sellaista, mihin kumpikaan ei varmasti pysty nyt. Kuumeisesti mietin käytännön vaihtoehtoja tilanteisiin, jossa tarvitsisimme oikeasti käytännön apua kotona. Jos käteni ovat romuna, apua on jostain hankittava. Päiväsaikaan on saatavilla kunnallista apua, mutta entäs jos tarvitsee illalla lapselle hoitajaa? Sitä en ole vielä ratkaissut.

Yksi hiertävä aihe on ollut rokotukset. Olisin toivonut, että influenssakautta varten lähipiirimme ottaisi tänä vuonna influenssarokotukset minun ja vauvan takia. Muut ottivatkin, mutta anoppipuoli ei halunnut sitä ottaa vedoten piikkikammoon ja pakurikäävän tehoon.  Varmaan hän ei usko rokotuksiin, joskin epäilen, onko hän kovin syvällisesti asiaa pohtinut. Jännä, että pitkäaikaissairas jo ikääntynyt henkilö kuvittelee, ettei kuulu vakavan influenssan riskiryhmään. Rokotuksista huolehtiminen on minulle tärkeä asia ja hämmennyin kovasti tästä ajatuksen tyrmäävästä vastaanotosta. Tuntui, ettei meidän vauvan suojelemisella ollut mitään merkitystä tälle ihmiselle. Muutenkaan hänellä ei rokotussuoja ole kunnossa. Olen lohduttautunut sillä ajatuksella, että todennäköisesti hän ei tule merkittäviin infektioihin sairastumaan ja on jopa ehkä sairastanutkin aikanaan joitakin nykyään melko harvinaiseksi käyviä rokotuksilla torjuttavia tauteja. Riskaabeleja matkasuunnitelmiakaan ei taida olla näköpiirissä. No, viime kädessä ketään ei voi pakottaa rokotuttamaan itseään, joten minun osaksi jäi niellä harmistukseni ja toivoa, ettei kukaan sairastu yllättävään tautiin juuri nyt.

Minulla on suunnilleen miljoona eri teoriaa ja hurjaa spekulaatiota siitä, miksi asennoituminen on yllättäen käynyt niin nuivaksi vauvan odottamisen suhteen. Totta puhuen, mikä tausta tällä suhtautumisella onkaan, se tuskin minua voisi järkyttää. Olen vain niin surullinen vauvan puolesta. Enpä olisi uskonut, että meillä olisi näin kylmäkiskoinen ihminen lähipiirissä. Nimittäin minun lapsuudenperheessä eikä miehen lapsuudenperheessä tällaista ei voisi keneltäkään odottaa. Minun vanhemmat pitävät lapsista ja heillä on riittämiin omia kokemuksia yksin jäämisestä lasten kanssa, joten ainakin henkistä tukea sieltä on saatavilla. Sisarukseni ovat olleet kiinnostuneita tulevasta vauvastamme. Samoin mieheni isä. Tämä uusin ja vierain perheenjäsen, joka ilmeisesti ei halua olla perheenjäsen, aiheuttaa minulle ihan liikaa päänvaivaa ja harmia. Jos he asuisivat toisella paikkakunnalla, ei asialla olisi niin kovasti väliä. Mutta minun vanhemmat, joilla olisi kykyä ja terveyttä auttaa, asuvat verrattain kaukana ja miehen isä taas ihan tässä lähellä. En tiedä mitä tekisin. Tuntuu, ettei tilanteelle oikein voi mitään. Varmaan paras strategia on yrittää verkostoitua muiden ihmisten kanssa ja toivoa, että vauvaamme olisi niin ihana, että hän herättäisi jotakin myönteistä tässä kovin jäykässä anoppipuolessa. Mutta se täytyy kyllä sanoa, ettei minulla ole mikään loistava tuuri käynyt näiden anoppien suhteen. Ensimmäinen pimahti täysin ennen naimisiinmenoamme ja kuoli ja tämä uusi anoppikokelas taas on seipäänniellyt erakkoluonne, jonka kanssa jonkinlaisen vastavuoroisuuden rakentaminen on niin työlästä, etten tiedä riittääkö minulla siihen paukkuja.


2 kommenttia on “Perhe on pahin vai miten se menikään?”

  1. Nappi sanoo:

    Noh, minullahan on äiti, joka ei ole kiinnostunut mummon roolista. Ihmekös tuo, kun ei ole ollut kiinnostunut myöskään äidin roolista. Olen kokenut, että omaa äitiäni ärsyttää se, että hän kuvittelee joidenkin ehkä olettavan hänen olevan ”innostunut mummo”. Tämä taas saa hänestä seipään nielleen oloisen entisestään. Eli kun pohjalla on jo valmiiksi oma innottomuus ja päälle tulee ( kuviteltu) ympäristön paine, on tulos tämä. Olisikohan sunkin anoppipuolella samaa vikaa?

  2. Marvine sanoo:

    Voihan olla, että hän kokee, että on jotain sellaisia odotuksia, joihin hän ei halua vastata, muttei saa sanotuksi asiaa suoraan. Kyseisellä ihmisellä on oma aikuinen lapsi, johon hän on jonkinlaisissa väleissä, mutta ilmeisesti hän ei ole tälle ainakaan kovin innokkaasti toivonut lapsia. Ehkä siinä isovanhemmuudessa on jotain uhkaavaa hänen mielestä. Kurjaa kyllä sinun kannalta Nappi, että kyseessä on nimenomaan oma äiti. Voin vain kuvitella, miltä se mahtaa tuntua sinusta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s