Vauva-arkea

Muutamien viikkojen ajan meillä oli aika itkuista. Lieneekö vauvamme lukenut vauvamanuaaleja, mutta näyttää ilahduttavasti siltä, että itkuisin vaihe alkaa  jäädä taakse hiljalleen nyt kun ikää on kohta 2kk. Kiinnostus ympäristöä ja ihmisiä kohtaan on lisääntynyt ja muutama ihana hymykin on nähty. Jonkinlainen kehitysharppaus on meneillään, minusta tuntuu. Vauva ei enää ala välittömästi huutaa, jos hänet laittaa sitteriin tai vuoteeseen, joten sellaisia ylellisyyksiä olemme voineet tehdä kuin syödä yhdessä aterian ilman, että toinen pitää vauvaa kantorepussa tai yrittää muutoin häntä hyssytellä. Lisäksi yllättäen vauva hyväksyikin yövermeikseen unipussin, jonka suhteen olin aika lailla luovuttanut ensimmäisten kokeilujen jälkeen, sillä unipussiin laitosta seurasi aiemmin välitön raivo. Ilahduttavia asioita on siis tapahtunut viime päivinä perhe-elämässämme. Ihan kaikki aivotoiminta ei mene minulla enää imetyspulmien ratkaisemiseen, imetys sujuu jo selvästi paremmin. Olemme käyneet menestyksekkäästi kodin ulkopuolella lounaalla viikonloppuna (sushia!!) ja tänään. Olen myös käynyt vauvakahvilassa ensimmäistä kertaa. Mies on saanut tehdä töitä parina päivänä ilman, että vauva majailee rintarepussa, jotta saisin syödä. Pienen ompeluprojektinkin jopa olen tehnyt. Arki sujuu nyt melko kivasti. Vauvamme nukahtaa hyvin liikkuviin vaunuihin, näin oli itkuisimmassakin vaiheessa. Tuolloin se olikin sellainen aktiviteetti, joka antoi mukavan ja melko varman levähdystauon huudosta. Olen siis kävellyt päivittäin parin tunnin lenkkejä satoi tai paistoi. Ei ihme, että paino on 1-2 kg vähemmän kuin ennen raskautta. Kestovaippojen käyttöön ei toistaiseksi minulla ole energia riittänyt, sillä en oikein ehdi niitä ladata käyttökuntoon. Ehkä jossain vaiheessa sitten.

Olen onnellinen. Vauva on ihana ja rakas. Moni asia on mennyt odotettua paremmin. Olen kyllä myös hieman väsynyt ja hartiajuminen. Hartiajumiin vaikuttaa kai se, että aamuyön syöttöjen jälkeen usein havahdun siihen, että olen nukkunut tunnin pari jo varmasti 5 kg painava vauva sylissä puoli-istuvassa asennossa. Perhepeti ei meillä ollut mitenkään aikomuksena, mutta aamuyöstä niin näyttää usein tapahtuvan halusi tai ei. Katsotaan, miten tästä eteenpäin. Yleensä yö alkaa kuitenkin omassa sängyssä. Siirsimme pinnasängyn sivuvaunuksi ja sen tieltä vuokratun Vaavi-sängyn syrjään, kun pienet kädet saivat jo kiinni Vaavi-sängyn pinnoista ja sopivaa peittosysteemiä ei oikein enää löytynyt. Iso pikkuvauva!



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s