Käsipuoli ja puoli vuotta

Poika on puolivuotias, ihana vipeltäjä, joka kerää paljon huomiota osakseen, kun liikumme kylillä. Aina on joku mummeli ihastelemassa tai sitten jono pikkutyttöjä. Poikanen on usein aika seurallinen, mutta kuitenkin tarkastelee äidiltä, onko vieraamman ihmisen kanssa sopiva käydä juttusille. Hampaita tulee, kieriskelee ja kohta varmasti ryömiikin. Kaikista ihaninta on ääneen nauraminen ja kikattelu.
Kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin.

Aloittelimme pari viikkoa sitten sormiruokailuharjoitukset. Lusikkaruokaa olemme parina päivänä tarjonneet, se vaikutti yllättäen kiinnostavan kyllä myös. Tarkoitus olisi aika rauhalliseen tahtiin edetä, vauvan kiinnostuksen mukaan. Täysimetys on siis kestänyt jokseenkin puoli vuotta. Pari viime kuukautta ovat olleet helpoimmat. Alkuvaikeuksien jälkeen imetys on ollut kuitenkin varsin kätevä ja mukava tapa ruokkia vauva ja olen tyytyväinen, että selvisin kivuista, tukoksista, suihkutisseistä, sairaalasta ynnä muusta huolimatta ilman korviketta tähän saakka. Nyt kohti uusia haasteita, ja niitähän piisaa. Nyt pitäisi saada poika olemaan purematta. Toivun itse käsileikkauksesta, kun se raskauden lopulla alkanut jännetupintulehdus piti leikata. Vähän lisähaasteita kehiin siis. Melko monipuolinen imetystaival meillä tästä on tulossa. En malta taas olla päivittelemättä sitä, miten tämän leikkauksen yhteydessä imetys huomioitiin. Anestesialääkäri koki asiakseen esittää, että eikös tässä olisi nyt hyvä vieroituksen paikka. Lisäruoan aloitusiän nykysuositukseksi hän esitti 3 kk ikää ja että kyllä hän lääkärinä nykysuositukset tietää. Joopa joo. Että tuosta vaan vieroitus käytännössä täysimetystilanteesta… Vähän sellainen 70-80 luvun kaiku anestesialääkärin tiedoissa oli. Varmuuden vuoksi tarkistin vielä jälkikäteen minulle määrätyn kipulääkityksen sopivuuden Teratologisesta tietopalvelusta, kun jäi pieni epäluottamuksen siemen retroimetystiedoista mieltäni jäytämään.

On kyllä tilastoissakin aika harvinaista, että puolivuotiaalle ei vielä juuri lisäruokia mene, että on ymmärrettävästi odotettavissa jotain kommenttia ulkopuolisilta. Mieheni tuumi, että neuvolassakin on sellainen kahtalainen suhtautuminen tuntunut olevan. Toisaalta on kannustettu pitkään täysimetykseen ja toisaalta on tullut sellainen tunne, että lisäruokia pitäisi myös mennä. Siitä suomalaisten suositusten 4-6 kk lisäruokien aloituksen liukumasta tulee kieltämättä hämmentynyt olo. Täällä kun syystä tai toisesta ei ole haluttu WHO:n tyyliin yksiselitteisemmin suositella lisäruokien aloitusta 6 kk iässä. Viimeisimmällä neuvolakäynnillä tuli hyvä mieli siitä, kun hoitaja totesi maidon olevan edelleen pääasiallinen ravinto vauvalle.

Mainokset


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s