Meilläkö allergiaa?

Olen kuukausi sitten kirjoittanut postausluonnoksen, joka on jäänyt roikkumaan sattuneesta syystä. Tuolloin oli tarve purnata rikkonaisista öistä ja ajankohtaisista meitä kohdanneista riesoista. Oli hampaiden tekoa, korvatulehduksia ja nuhaa. Nuha ei todella ole tällä lapsella mikään läpihuutojuttu näin sivumennen sanoen. Olemme viime kuukausina jollain tasolla epäilleet, että jokin tai jotkin ruoat olisivat aiheuttaneet  mahavaivoja lapsellemme. Epäilyksen alla ovat minulla ensisijaisesti olleet viljat, mukaan lukien tai jopa erityisesti maissi. Olemme vieneet poikaa allergiatesteihin ja hän on joutunut välttödieetille, mutta tilanne on edelleen epävarma sotku. Maissin ja rukiin kohdalla nipin napin positiivinen allergiatestitulos nähtiin, muut olivat negaa. Lapsi voi nyt kyllä suhteellisen hyvin, nukkuu paremmin. Tiedä sitten johtuuko se hammasvaivan asettumisesta, nuhan loppumisesta vai dieetistä? Kukapa tietää. Minä olen pitänyt puolestaan omista syömisistäni kirjaa, en dieettaa vielä. Lääkäri on heitellyt ilmaan maidottoman dieetin kokeilua. En ihan näe logiikkaa, mutta ei se ota, jos ei annakaan. Varmaan samaan syssyyn on vältettävä munaa…

Tämä suolioireisen allergian epäily on kyllä tosi kinkkinen asia. Oireet voivat tulla jollakin viiveellä, jos ovat tullakseen. Viljaton dieetti on yksi asia sinänsä, siis kotimaisten viljojen välttäminen, se on vielä melko selväpiirteistä. Mutta tuo maissi onkin sitten salakavala, sitä on ihan kaikkialla. Monissa lasten purkkiruoissa on maissia tärkkelyksen muodossa, mutta yllätys yllätys, monessa muussakin muodossa. Koin tänään revelaation tämän asian suhteen. Käydäänpä läpi vähän taustoja.

Imetän siis edelleen, mutta aavistelen, että poika saattaisi haluta vierottua kenties jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Kiinnostus imetykseen on vähenemään päin, vaikkakin minä olen valmis jatkamaan vielä kyllä. Meillä ei kuitenkaan tähän mennessä ole laisinkaan korviketta kokeiltu, ei ole ollut tarvetta. Joten mitäs sitten juodaan, jos imetys päättyisi? Tämän ikäiselle lapselle usein voi jo kokeilla hapanmaitotuotteita, ja olenkin lääkärin kanssa tästä yrittänyt keskustella, että milloin hän antaisi luvan kokeiluun. Ei vielä, on vastaus ollut. No, mitä sitten teen, jos lapsi päättää vierottua? Lääkärin mielestä pitäisi antaa Nutrilon Pepti 2:ta, joka on erikoiskorvike. Jotenkin tosi tosi outo ajatus minulle, nytkö tässä epäillään tosissaan maitoallergiaakin? Kävin tutkailemassa kaupassa vähän tuon valmisteen tuoteselostetta. Siinä aikalailla ensimmäisten ainesosien joukossa mainitaan maltodekstriini (maissi). Ihanko tosissaan meidän epäillessä maissiallergiaa, annettaisiin lapselle maitoallergiselle suunnattu korvikemaito, jossa on maissia? Ja mitä se maissi siellä maidossa oikein tekee?

Lähdin tutkimaan tätä maltodekstriiniasiaa, ja sain pikaisella netin kaivelulla tietoa siitä, miten erittäin herkät maissiallergiset saavat oireita monista maissista johdetuista tuotteista. Niitä on paljon. Esimerkiksi tuote sisältää todennäköisesti maissia, jos siinä mainitaan C-vitamiini, askorbiinihappo tai sitruuhappo. Sorbitoli myös valmistettaneen usein maissista. Lasten lääkkeistä Panadol-mikstuura ei näemmä lääkefirman mukaan sovellu maissiallergiselle. Samoin on monen antibioottilitkun laita, niissäkin on usein reilusti maissijohdannaisia siirappeina tai vastaavissa olomuodoissa. Jos on hyvin herkkä, niille voi reagoida.

APUA.

Siksiko Amoxin comp oli niin jäätävä kokemus koko perheelle? Kiva syöttää maissille herkistyneelle lapselle tuollaista maissijohdannaisia sisältävää antibioottia, kun lääke jo itsessään on aika voimakas. Ja sitten vielä kipuun vähän lisää maissia kipulääkkeen kyytipoikana. Voi reppanaa. Sitten vielä äiti laiskana syöttää kaupan c-vitaminoituja lasten soseita. Ja lapsi lusikkalakkoilee. Paha paha äiti. Ei tajunnut. Sitä maissia on hammastahnassakin, jolla epätoivoisesti yritän lapsen hampaat harjata. Minä taidan olla melkoisen salapoliisityöurakan edessä. Allergiadiagnoosia ei ole vielä kiveen hakattu, mutta jos asiat selkenevät ja meillä on allerginen lapsi, niin uusi ura urkenee allergiakokkina. Kaupan valmiiden lastenruokien valikoima on suppea, jos on maissiallergia. Ja vauva ei ole kohta enää vauva, eikä sen pitäisi kovin pitkään vauvanruokia vedellä. Vauvan pitäisi alkaa siirtyä perheen ruokaan, mutta voipi olla, että perhe siirtyy vauvan ruokaan. Olenko nyt mokannut tämän ruokavaliohomman ihan tyystin? Tuntuu, että pitäisi purkaa koko ruokavalio ihan peruspalikoiksi ja lähteä nollasta miettimään tätä asiaa. Kirsikkana tämän tulevaisuudessa siintävän viljaton-maissiton-maidoton-munaton-ton-ton-ton-kakun päällä, tosin on se kirsikan sopivuus vielä kokeilematta, on se, että lapsella on anemia. Pitää syöttää rautaa. Tai olisi pitänyt tovi sitten jo aloittaa, mutta hän huusi ja sairasteli, ja yksi tapaamista lääkäreistä uskoi ruokavalion korjaavan asian ja se sopi minulle. No eipä korjannut ruokavalio tätä sittenkään. Aiheutin sitten myös sen vaaran, että lapsesta tulee vähän vähemmän välkky tulevaisuudessa. Ah ja voi tätä syyllisyyden määrää. Aivot käyvät jokseenkin ylikierroksilla ruokia miettiessä. Ehkä se tästä selkenee aikanaan.


Lujaa mennään

Parisen viikkoa sitten alkoi uusi aikakausi tämän pienen perheen elämässä, kun poikanen lähti oikein toden teolla liikkeelle. Liikkuvainen hän on toki ollut koko ajan, kierinyt ympäriinsä ja jalat ovat vipattaneet. Yhden viikon sisällä hän oppi kunnolla istumaan tuetta, konttaamaan ja nousemaan tukia vasten. Nyt mennään ja pää kolisee. Tosin kyllä vähemmän jo, sillä aika nopeasti taidot karttuvat. Missä on minun pieni vauva? Miten se on jo noin iso poika? Kiire tuntuu tällä pojalla olevan kova tutkimaan kaikki mahdolliset paikat. Leikkiminen ja juttelukin on alkanut. Olen potenut näitä äidillisiä kasvukipuja öisin, kun viimein lapsi nukkuu ja itse en. Olen aika huonosti saanut nukuttua ja pistän sen osittain sen piikkiin, etten ehdi ajatella päivisin ajatuksiani. Sekin varmaan vaikuttaa, että lisäruokaa tarjotaan jo sen verran, että oma hormonitoiminta alkaa kenties vähitellen muuttua. Ja nukkumisjärjestelyt ovat hieman vakiintumattomat…

Olen ihan hirmuisen ihastunut tuohon vipeltäjään edelleen, mutta kyllä kovillekin ottaa. Olemme sairastaneet kaksi korvatulehdusta ja yöt ovat välillä olleet kauhean risaisia. Hampaita, liikkumista, tauteja… Ehkä mahavaivojakin joistain ruoista. Odotan kovasti, että jutteleminen lisääntyy. Asiaa pojalla tuntuu olevan ja mielenkiinnolla odotan, mitä juttuja sieltä alkaa pulputa, kun hän pääsee oikein kunnolla jyvälle puheesta. Äitiä ja isää selvästi tapaillaan jo. Meidän vauva kohta jo 9kk!

On ollut aika monivaiheinen vauvavuosi. Välillä surettaa ne vaiheet, jolloin ei itse ole täysipainoisesti pystynyt vauvasta huolehtimaan leikkausten takia ja on tarvinnut turvautua ulkopuoliseen apuun. Nyt onneksi ei ole minusta johtuvia rajoitteita. Olemme aloittaneet viimein vauvaharrastuksia ja päässeet aktivoitumaan kodin ulkopuolella. Jatkan kotona hoitamista vielä 1,5-v. iän tienoille, joten toivoisin, että vähän seesteisempiä aikoja mahtuisi siihen väliin. Mutta mitäpä näistä toiveista. Paras koittaa ottaa avosylin vastaan kaikki haasteet, mitä eteen tulee. Vähän uumoilen, että sellaisia voi tähän taloon tarjoutua korvakierteen muodossa, mutta toivottavasti olen väärässä. Toivottavasti kotihoito vähentää tuon skenaarion toteutumista.


Vauva-arkea

Muutamien viikkojen ajan meillä oli aika itkuista. Lieneekö vauvamme lukenut vauvamanuaaleja, mutta näyttää ilahduttavasti siltä, että itkuisin vaihe alkaa  jäädä taakse hiljalleen nyt kun ikää on kohta 2kk. Kiinnostus ympäristöä ja ihmisiä kohtaan on lisääntynyt ja muutama ihana hymykin on nähty. Jonkinlainen kehitysharppaus on meneillään, minusta tuntuu. Vauva ei enää ala välittömästi huutaa, jos hänet laittaa sitteriin tai vuoteeseen, joten sellaisia ylellisyyksiä olemme voineet tehdä kuin syödä yhdessä aterian ilman, että toinen pitää vauvaa kantorepussa tai yrittää muutoin häntä hyssytellä. Lisäksi yllättäen vauva hyväksyikin yövermeikseen unipussin, jonka suhteen olin aika lailla luovuttanut ensimmäisten kokeilujen jälkeen, sillä unipussiin laitosta seurasi aiemmin välitön raivo. Ilahduttavia asioita on siis tapahtunut viime päivinä perhe-elämässämme. Ihan kaikki aivotoiminta ei mene minulla enää imetyspulmien ratkaisemiseen, imetys sujuu jo selvästi paremmin. Olemme käyneet menestyksekkäästi kodin ulkopuolella lounaalla viikonloppuna (sushia!!) ja tänään. Olen myös käynyt vauvakahvilassa ensimmäistä kertaa. Mies on saanut tehdä töitä parina päivänä ilman, että vauva majailee rintarepussa, jotta saisin syödä. Pienen ompeluprojektinkin jopa olen tehnyt. Arki sujuu nyt melko kivasti. Vauvamme nukahtaa hyvin liikkuviin vaunuihin, näin oli itkuisimmassakin vaiheessa. Tuolloin se olikin sellainen aktiviteetti, joka antoi mukavan ja melko varman levähdystauon huudosta. Olen siis kävellyt päivittäin parin tunnin lenkkejä satoi tai paistoi. Ei ihme, että paino on 1-2 kg vähemmän kuin ennen raskautta. Kestovaippojen käyttöön ei toistaiseksi minulla ole energia riittänyt, sillä en oikein ehdi niitä ladata käyttökuntoon. Ehkä jossain vaiheessa sitten.

Olen onnellinen. Vauva on ihana ja rakas. Moni asia on mennyt odotettua paremmin. Olen kyllä myös hieman väsynyt ja hartiajuminen. Hartiajumiin vaikuttaa kai se, että aamuyön syöttöjen jälkeen usein havahdun siihen, että olen nukkunut tunnin pari jo varmasti 5 kg painava vauva sylissä puoli-istuvassa asennossa. Perhepeti ei meillä ollut mitenkään aikomuksena, mutta aamuyöstä niin näyttää usein tapahtuvan halusi tai ei. Katsotaan, miten tästä eteenpäin. Yleensä yö alkaa kuitenkin omassa sängyssä. Siirsimme pinnasängyn sivuvaunuksi ja sen tieltä vuokratun Vaavi-sängyn syrjään, kun pienet kädet saivat jo kiinni Vaavi-sängyn pinnoista ja sopivaa peittosysteemiä ei oikein enää löytynyt. Iso pikkuvauva!