Meilläkö allergiaa?

Olen kuukausi sitten kirjoittanut postausluonnoksen, joka on jäänyt roikkumaan sattuneesta syystä. Tuolloin oli tarve purnata rikkonaisista öistä ja ajankohtaisista meitä kohdanneista riesoista. Oli hampaiden tekoa, korvatulehduksia ja nuhaa. Nuha ei todella ole tällä lapsella mikään läpihuutojuttu näin sivumennen sanoen. Olemme viime kuukausina jollain tasolla epäilleet, että jokin tai jotkin ruoat olisivat aiheuttaneet  mahavaivoja lapsellemme. Epäilyksen alla ovat minulla ensisijaisesti olleet viljat, mukaan lukien tai jopa erityisesti maissi. Olemme vieneet poikaa allergiatesteihin ja hän on joutunut välttödieetille, mutta tilanne on edelleen epävarma sotku. Maissin ja rukiin kohdalla nipin napin positiivinen allergiatestitulos nähtiin, muut olivat negaa. Lapsi voi nyt kyllä suhteellisen hyvin, nukkuu paremmin. Tiedä sitten johtuuko se hammasvaivan asettumisesta, nuhan loppumisesta vai dieetistä? Kukapa tietää. Minä olen pitänyt puolestaan omista syömisistäni kirjaa, en dieettaa vielä. Lääkäri on heitellyt ilmaan maidottoman dieetin kokeilua. En ihan näe logiikkaa, mutta ei se ota, jos ei annakaan. Varmaan samaan syssyyn on vältettävä munaa…

Tämä suolioireisen allergian epäily on kyllä tosi kinkkinen asia. Oireet voivat tulla jollakin viiveellä, jos ovat tullakseen. Viljaton dieetti on yksi asia sinänsä, siis kotimaisten viljojen välttäminen, se on vielä melko selväpiirteistä. Mutta tuo maissi onkin sitten salakavala, sitä on ihan kaikkialla. Monissa lasten purkkiruoissa on maissia tärkkelyksen muodossa, mutta yllätys yllätys, monessa muussakin muodossa. Koin tänään revelaation tämän asian suhteen. Käydäänpä läpi vähän taustoja.

Imetän siis edelleen, mutta aavistelen, että poika saattaisi haluta vierottua kenties jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Kiinnostus imetykseen on vähenemään päin, vaikkakin minä olen valmis jatkamaan vielä kyllä. Meillä ei kuitenkaan tähän mennessä ole laisinkaan korviketta kokeiltu, ei ole ollut tarvetta. Joten mitäs sitten juodaan, jos imetys päättyisi? Tämän ikäiselle lapselle usein voi jo kokeilla hapanmaitotuotteita, ja olenkin lääkärin kanssa tästä yrittänyt keskustella, että milloin hän antaisi luvan kokeiluun. Ei vielä, on vastaus ollut. No, mitä sitten teen, jos lapsi päättää vierottua? Lääkärin mielestä pitäisi antaa Nutrilon Pepti 2:ta, joka on erikoiskorvike. Jotenkin tosi tosi outo ajatus minulle, nytkö tässä epäillään tosissaan maitoallergiaakin? Kävin tutkailemassa kaupassa vähän tuon valmisteen tuoteselostetta. Siinä aikalailla ensimmäisten ainesosien joukossa mainitaan maltodekstriini (maissi). Ihanko tosissaan meidän epäillessä maissiallergiaa, annettaisiin lapselle maitoallergiselle suunnattu korvikemaito, jossa on maissia? Ja mitä se maissi siellä maidossa oikein tekee?

Lähdin tutkimaan tätä maltodekstriiniasiaa, ja sain pikaisella netin kaivelulla tietoa siitä, miten erittäin herkät maissiallergiset saavat oireita monista maissista johdetuista tuotteista. Niitä on paljon. Esimerkiksi tuote sisältää todennäköisesti maissia, jos siinä mainitaan C-vitamiini, askorbiinihappo tai sitruuhappo. Sorbitoli myös valmistettaneen usein maissista. Lasten lääkkeistä Panadol-mikstuura ei näemmä lääkefirman mukaan sovellu maissiallergiselle. Samoin on monen antibioottilitkun laita, niissäkin on usein reilusti maissijohdannaisia siirappeina tai vastaavissa olomuodoissa. Jos on hyvin herkkä, niille voi reagoida.

APUA.

Siksiko Amoxin comp oli niin jäätävä kokemus koko perheelle? Kiva syöttää maissille herkistyneelle lapselle tuollaista maissijohdannaisia sisältävää antibioottia, kun lääke jo itsessään on aika voimakas. Ja sitten vielä kipuun vähän lisää maissia kipulääkkeen kyytipoikana. Voi reppanaa. Sitten vielä äiti laiskana syöttää kaupan c-vitaminoituja lasten soseita. Ja lapsi lusikkalakkoilee. Paha paha äiti. Ei tajunnut. Sitä maissia on hammastahnassakin, jolla epätoivoisesti yritän lapsen hampaat harjata. Minä taidan olla melkoisen salapoliisityöurakan edessä. Allergiadiagnoosia ei ole vielä kiveen hakattu, mutta jos asiat selkenevät ja meillä on allerginen lapsi, niin uusi ura urkenee allergiakokkina. Kaupan valmiiden lastenruokien valikoima on suppea, jos on maissiallergia. Ja vauva ei ole kohta enää vauva, eikä sen pitäisi kovin pitkään vauvanruokia vedellä. Vauvan pitäisi alkaa siirtyä perheen ruokaan, mutta voipi olla, että perhe siirtyy vauvan ruokaan. Olenko nyt mokannut tämän ruokavaliohomman ihan tyystin? Tuntuu, että pitäisi purkaa koko ruokavalio ihan peruspalikoiksi ja lähteä nollasta miettimään tätä asiaa. Kirsikkana tämän tulevaisuudessa siintävän viljaton-maissiton-maidoton-munaton-ton-ton-ton-kakun päällä, tosin on se kirsikan sopivuus vielä kokeilematta, on se, että lapsella on anemia. Pitää syöttää rautaa. Tai olisi pitänyt tovi sitten jo aloittaa, mutta hän huusi ja sairasteli, ja yksi tapaamista lääkäreistä uskoi ruokavalion korjaavan asian ja se sopi minulle. No eipä korjannut ruokavalio tätä sittenkään. Aiheutin sitten myös sen vaaran, että lapsesta tulee vähän vähemmän välkky tulevaisuudessa. Ah ja voi tätä syyllisyyden määrää. Aivot käyvät jokseenkin ylikierroksilla ruokia miettiessä. Ehkä se tästä selkenee aikanaan.

Mainokset

Täysimettäjä täällä päivää

Tuntuu, että olisi ottanut omassa vanhemmuudessa viikon aikana melkoisen harppauksen eteenpäin. Poika sairastui ja joutui osastohoitoon. Ei voi tietää, miten vahva onkaan, ennen kuin pitää olla vahva. Vauvan sairastuminen on ihan kamalaa. Itsestäänselvästi vietin monta vuorokautta vauvan kanssa osastolle pesiytyneenä. Vauva on nyt tervehtymässä jo ja minulla on monenlaisia kokemuksia terveydenhuollon erilaisista asetelmista imettävänä äitinä. Ja kaikkea sitä kuuleekin. Täysimetys on lastenosastolla yllättävän hämmentävä konsepti työntekijöille. Hoitaja 1: ”Joillakin maito vaan loppuu täällä…” Minä: ”No ei se noin vain yhtäkkiä lopu. Mulla on ollut vähän tuota ylituotantoa ennemminkin.” Hoitaja 2:”Tehdään näitä syöttöpunnituksia, että nähdään paljonko sulta tulee maitoa.” Minä: ”Ennemminkin nähdään, kuinka paljon on jaksanut syödä. Mulla on siis vähän tuo ylituotanto ongelmana.”  Hoitaja 3: ”Kolmen tunnin välein olisi mentävä tämän verran maitoa.”  Minä: ”Ikinä en ole kellon kanssa syöttänyt.” Hoitaja 4 närkästyneenä: ”Mitä sinä sitten teet, jos sinun pitää jossain käydä, eikä se syö pullosta??” Todella epäolennainen huoli, jos haluan turvata imetyksen jatkon, vauva kun on ollut hieman turhautuvainen aiempaa hitaampaan maidontuloon ja häärännyt muutenkin rinnalla enemmän. En muutenkaan kaipaa vielä aikaa vauvasta erillään, varsinkaan kun hän on sairaana. Sen verran paneutunut imettämiseen olen viime kuukausien aikana, että ihan mitä tahansa pöljyyttä en kuuntele. Viime kertaiseen sairaalakokemukseen verrattuna tämä oli erilainen sikäli, että oma pää ei ollut täysin elämänmuutoksesta, hormoneista ja kipulääkkeistä sekaisin ja olin täysin kykenevä hoitamaan vauvaani. Tunnen myös jo, miten minun keho käyttäytyy ja miten vauvani tyypillisesti syö. Menin sairaalaan täysimetetyn vauvan kanssa ja vakaa aikomukseni oli sieltä poistua samalla ruokinnalla, sillä niin kovasti olen tehnyt hommia imettämisen onnistumisen eteen, että sairaalahoito ei saisi sitä kaataa. Olin hetken kerinnyt riemuita hieman tasaantuneesta maidontulosta ja siitä, ettei hetkeen ole ollut tukosta. Sitten poika joutuu sairaalaan eikä jaksa ihan yhtä hyvin syödä kuin normaalisti taudin takia. Joudun seuraamaan syöttöpunnituksia ja stressaamaan syömisten määriä, lisäksi itseni kannalta huolestutti tukoksen mahdollisuus, kun syöminen muuttui. Onneksi muutos oli kuitenkin vain hetkellinen ja sain jopa hieman uudelleen lisättyä maitomääriä, jotta syöminen olisi vähän kevyempää vauvalle.  Olen aika hämmästynyt, kuinka hyvin kaikki lopulta sujui määrätietoisen asenteen ansiosta. Sen verran löytyi nimittäin itsevarmuutta vanhempana ja imettäjänä, että uskoin asiaani siinä määrin, että sain syötettyä lapseni ilman isompia tukia. Harkitsen uraa imetysaktivistina.


Vauva-arkea

Muutamien viikkojen ajan meillä oli aika itkuista. Lieneekö vauvamme lukenut vauvamanuaaleja, mutta näyttää ilahduttavasti siltä, että itkuisin vaihe alkaa  jäädä taakse hiljalleen nyt kun ikää on kohta 2kk. Kiinnostus ympäristöä ja ihmisiä kohtaan on lisääntynyt ja muutama ihana hymykin on nähty. Jonkinlainen kehitysharppaus on meneillään, minusta tuntuu. Vauva ei enää ala välittömästi huutaa, jos hänet laittaa sitteriin tai vuoteeseen, joten sellaisia ylellisyyksiä olemme voineet tehdä kuin syödä yhdessä aterian ilman, että toinen pitää vauvaa kantorepussa tai yrittää muutoin häntä hyssytellä. Lisäksi yllättäen vauva hyväksyikin yövermeikseen unipussin, jonka suhteen olin aika lailla luovuttanut ensimmäisten kokeilujen jälkeen, sillä unipussiin laitosta seurasi aiemmin välitön raivo. Ilahduttavia asioita on siis tapahtunut viime päivinä perhe-elämässämme. Ihan kaikki aivotoiminta ei mene minulla enää imetyspulmien ratkaisemiseen, imetys sujuu jo selvästi paremmin. Olemme käyneet menestyksekkäästi kodin ulkopuolella lounaalla viikonloppuna (sushia!!) ja tänään. Olen myös käynyt vauvakahvilassa ensimmäistä kertaa. Mies on saanut tehdä töitä parina päivänä ilman, että vauva majailee rintarepussa, jotta saisin syödä. Pienen ompeluprojektinkin jopa olen tehnyt. Arki sujuu nyt melko kivasti. Vauvamme nukahtaa hyvin liikkuviin vaunuihin, näin oli itkuisimmassakin vaiheessa. Tuolloin se olikin sellainen aktiviteetti, joka antoi mukavan ja melko varman levähdystauon huudosta. Olen siis kävellyt päivittäin parin tunnin lenkkejä satoi tai paistoi. Ei ihme, että paino on 1-2 kg vähemmän kuin ennen raskautta. Kestovaippojen käyttöön ei toistaiseksi minulla ole energia riittänyt, sillä en oikein ehdi niitä ladata käyttökuntoon. Ehkä jossain vaiheessa sitten.

Olen onnellinen. Vauva on ihana ja rakas. Moni asia on mennyt odotettua paremmin. Olen kyllä myös hieman väsynyt ja hartiajuminen. Hartiajumiin vaikuttaa kai se, että aamuyön syöttöjen jälkeen usein havahdun siihen, että olen nukkunut tunnin pari jo varmasti 5 kg painava vauva sylissä puoli-istuvassa asennossa. Perhepeti ei meillä ollut mitenkään aikomuksena, mutta aamuyöstä niin näyttää usein tapahtuvan halusi tai ei. Katsotaan, miten tästä eteenpäin. Yleensä yö alkaa kuitenkin omassa sängyssä. Siirsimme pinnasängyn sivuvaunuksi ja sen tieltä vuokratun Vaavi-sängyn syrjään, kun pienet kädet saivat jo kiinni Vaavi-sängyn pinnoista ja sopivaa peittosysteemiä ei oikein enää löytynyt. Iso pikkuvauva!


Lisää imetysasiaa

Imetys on meillä melkoista tasapainoilua. Tarjonta ja kysyntä eivät ihan tunnu kohtaavan. Välillä on päiviä, että poikanen imee 3-4 tunnin välein vain toisesta rinnasta ja välillä päiviä, että hän syö molemmista parin tunnin välein. Välillä on tullut jopa viiden tunnin unipätkiä yöllä, välillä herätään syömään parin tunnin välein. Tissit yrittävät pysyä tahdissa, mutta ihan ongelmatonta tämä ei kyllä ole. Pitkät syöttövälit tiheiden syöttöjen päivän jälkeen aiheuttavat pakkautumista ja valumista tai tiehyttukoksen oloisia oireita erityisesti toiselle puolelle. Tukosoireita on nytkin. Toinen rinta on muutenkin hankalampi. Se on koko ajan ollut vuolaampi ja poikasen on ollut siitä vaikeampi saada hyvää otetta. Otteen kanssahan meillä onkin pulmia ja minulla välillä nirhaumia sen takia. Syöttäminen sattuu. Otteen parantaminen on vaan tosi vaikeaa. Periaatteessa tiedän mitä pitäisi tehdä. Mutta miten harjoituttaa nälkäistä muutaman viikon ikäistä, joka turhautuu herkästi ja välillä itkee niin sydäntäsärkevästi, kun yritän korjata hänen otetta maitohanasta? En aina ollenkaan itse kestä sitä. No, otteen suppeuteen näyttäisi vaikuttavan vuolas ja jopa suihkuava maidontulo. Sillon kun ote on parempi, pitää nostaa kakovaa poikaa pystyyn yskimään rinnalta ja välillä maitoa tulee nenästä syödessä tai pulautuksena kaikista rööreistä… Imemisen tarve on myös kova ja mahvaivaakin tulee maitoähkystä. Olenkin saanut ohjeen imettää neljän tunnin syötöt vain toiselta puolelta, jotta maidon tulo vähenisi ja otteen harjoituttaminen helpottuisi. Tämä on ns. suihkutissihoitoa. Aloin toteuttaa tätä, mutta tästä näyttää olevan seurauksena alkavat tiehyttukokset, koska toinen rintahan saattaa yhtäkkiä olla levossa pidemmän aikaa kuin tuon neljä tuntia, koska syöttövälit eivät ole aina kovin tiheät ja rinta ilmeisesti ei tyhjene otteen pulmien takia niin hyvin kuin pitäisi. Maidon tulon vuolaudesta kertoo kuitenkin sekin, että poikanen oli viime neuvolassa saanut painoa löhes 450g/viikko, mikä on paljon, kun kuukaudessa olisi saatava vähintään 500g. Tällä vauhdilla lapsi olisi yli 20kg vuoden iässä… No, eiköhän tämä tasaannu kuitenkin. Syytä olisi. Hermot menee. Vähän pelkään rintatulehdusta. Käytännön elämä on muutenkin kinkkistä edelleen. Huonekalut on vuorattu pyyhkeillä ja peitoilla pukluvaaran ja äidille tarpeellisten ilmakylpyjen takia. Sohva, sänky ja nojatuolit ovat yhtä tyynyjen, pyyhkeiden ja harsojen sekamelskaa. Maitotahroja on siellä täällä. Pyykkiä tulee 1-3 koneellista päivässä, lähinnä harsoja ja pyyhkeitä. Ennen pesin ehkä kolme koneellista viikossa. Toki nyt vaatevalikoimakin on suppeampi, joten ne vähät on pestävä usein, jotta on päällepantavaa. Haluaisin niin kovasti, että tämä alkaisi sujua paremmin. Hirmu työläs vaihe tämä on.


Kuinka noviisi selviytyy imetyksen ensiviikoista?

Tässä jotain pohdintaa katkonaisten öiden pehmittämällä päällä. Olikin asioita, joihin olen ollut melko huonosti varautunut. Nimittäin imetys on lähtenyt yllättävän vuolaasti käyntiin. Olin pessimistinä enemmän varautunut siihen, että jos maitoa ei oikein tulisikaan. Tilanne onkin hieman päinvastainen. Maitoa tulee, jopa reilustikin. On pitänyt hankkia kotiin melkoinen arsenaali imetysvarusteita, joita en etukäteen arvannut tarvitsevani. Olin etukäteen ostanut kokonaista kaksi paria puuvillaisia liivinsuojuksia äitiyspakkauksen suojusten lisäksi. Kertakäyttöisiä en ollut ollenkaan hankkinut. En osannut kuvitella, minkälaista tahtia suojuksia pitäisi vaihtaa, kolmet kestoliivinsuojukset eivät tässä meijerissä riitä tällä hetkellä päivässä ollenkaan. Aika pitkä penni menisi noihin kertakäyttöisiin suojiin, jos tämä maidon tarjonta ei tasaannu hetkeen. Rintapumpun olin kaiken varalta ostanut etukäteen, tosin jättänyt paketin avaamatta, jotta sen voisi tarvittaessa myydä pois. Kotiutuessa se kyllä oli kovin tarpeen heti, mutta aivotoiminta oli pumpun kasaamiseen ja käyttöohjeiden opetteluun ihan liian vajaalla, joten mies sai hoitaa sen puolen. Pumppu on ollut tarpeen varsinkin yöllä, jos poikanen on yllättäen nukkunut viiden tunnin unet, eikä saa millään otetta ennen kuin pumppaan enimmän pinkeyden pois. Lisäksi on pitänyt hankkia maidonkerääjiä, hoidella nirhaumia ja opetella imetysasentoja. Imetystyynynkin ostin etukäteen myös, ja voin onnitella itseäni onnistuneesta valinnasta. Sairaalan pitkä ja lötkö imetystyyny oli turha kapine, mutta tämä hankkimani Doomoon muhkeahko Softy-tyyny on pikkuisen vauvan asettelussa kyllä ihan loistava. Lisäksi sillä saa hyvin vältettyä paineen sektiohaavalle. Etukäteen hankkimani imetysliivit ovat sen sijaan vääränlaisia tai väärän kokoisia. Napakka istuvuus ei todellakaan ole nyt haussa. Liivejä tarvitsee myös useita pareja, jotta saa pidettyä huolen hygieniasta. Mitä kuumempi pesulämpötila on sallittu, sen parempi. Imetysliivimaailma on aika merkillinen. Useissa mallistoissa on minusta aika suppea kokovalikoima, esim. H&M myy täällä lähes pelkästään liivejä, joiden ympärysmitta on 80cm. Sitten on niitä mallistoja, joissa kokoluokitus on S-L. Tyylin suhteen pitää kyllä tehdä kompromisseja aika lailla, mutta onneksi sentään löysin joitakin oikean kokoisia liivejä. Päänvaivaa on tuottanut yöpukeutuminen, etenkin aluksi, koska en ollut tajunnut ostaa yöllä pidettäväksi sopivia liivejä. Yritin sitten mm. viritellä kertakäyttösuojia imetyspaitaan kiinni yöksi, tämä toimi jotenkin ainakin osan yöstä. Mutta eihän suojukset kääntyessä ole oikealla kohdalla enää… Ilman liivinsuojia nukkuessa voin varautua siihen, että herään lammikosta viimeistään aamuyöllä. Sänkyyn onkin pedattuna pyyhe…  Liivinsuojien, etenkin kertakäyttöisten kanssa taas voi varautua hautumisesta johtuviin ongelmiin. Ihanteelliselta yövaattelta tuntuisi sellainen paita, jossa olisi integroituna kestoliivinsuoja, ettei tarvitsisi jatkuvasti hautoa liiveillä rintoja. Yöimetys on kyllä melkoista säätämistä muutenkin vielä. Olen tolkuttoman hidas herääjä, eikä makuuasennossa imetys useinkaan onnistu vielä. Imetykseen soveltuvia päivävaatteita on nyt jonkinlainen kokoelma. Yksi paita, jonka ostin etukäteen taitaa kumminkin jäädä käyttämättä, sillä luukut osuvat siinä lähinnä kainalon kohdille. Se on ollut selkeästi hutiostos, hyvin toimivat minusta sellaiset paidat, joissa on kunnon luukku edessä kyljeltä toiselle.

No niin, ehkä hieman sekava kirjoitus. Pääasia on, että poika on kasvanut saamallaan maidolla ja on useimmiten kohtuullisen tyytyväinenkin. Hetkittäin joutuu oikein nipistämään itseään, että voiko olla tottakaan, että meillä on nyt tuollainen vauva!