Tässä ja nyt

Havahduin tässä eräänä päivänä pohtimaan, onko minulla harrastuksia. Pohdinta lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun tapasin samanikäisen vauvan äidin ja oikein hengästyin häntä kuunnellessani. Hän on jatkanut aika vauhdikkaita harrastuksiaan jo varsin pian lapsen synnyttyä ja raskauden pakottama tauko niistä oli hänelle raskas. Pohdintani ei nyt oikeastaan liity siihen, että kokisin tarvetta harrastaa tässä elämänvaiheessa jotain intensiivisesti, haluan keskittyä tähän kauan kaivattuun elämänvaiheeseen. Minusta on myös varsin mukavaa olla rauhassa kotosalla eikä tähän mennessä luppoaikaa juuri ole ollut, sen verran intensiivistä hommaa vauvan syöttäminen on. Aloin kohtaamisen jälkeen silti pohtia, että mitäs minä olen harrastanutkaan tässä viime vuosina. Tuntuu, että olen harrastanut muutaman vuoden ajan pääasiassa lapsettomuushoitoja ja itsetutkiskelua. Hoidot veivät minusta mehut niin, etten töiden ja hoitojen lisäksi välillä jaksanut esimerkiksi liikuntaharrastuksessa aktiivisesti käydä. Aloitin välillä jotain ja sitten se usein jäi hoitojen takia. Tuli kuitenkin hieman surku itseä kohtaan, että minkälaisessa putkessa viimeiset vuodet olinkaan. Ihan hyvä kuitenkin on alkaa palautella mieleen, että mistä kaikista muista asioista olenkaan kiinnostunut. Tällä hetkellä eniten kiinnostaa kuitenkin lapseen liittyvät asiat, erityisesti lapsen vaatettamista on hauska miettiä. Jos ihan vähän antaisi itsensä hurahtaa…

Blogin tulevaisuuttakin olen miettinyt. Nyt juuri ei ole pakottavaa tarvetta kirjoittaa. En myöskään koe, että haluaisin blogistani tehdä äitiysblogia tai päivittää tänne lapseni asioita. Äitiysblogeja on paljon, enkä koe äitiyden hoitojen jälkeen olevan kuitenkaan kovin erilaista kuin muutenkaan. Saatan kuitenkin jatkaa satunnaista kirjoittelua, jos kirjoituttaa. Menneet eivät paina nyt mieltä. Matka lapsiperheeksi on ollut karikkoinen, mutta sillä oli toivottu loppu. Olen tyytyväinen, että jaksoimme yrittää enkä antanut pessimismilleni periksi. Nykyään toisten raskaudet eivät enää kirpaise samalla tavalla ja olen esimerkiksi vain tosi innoissani lapsemme tulevasta serkusta. Ihan aina en hahmota, että minä olen äiti-kategoriassa nykyään. Se on tosi outoa. Olen kyllä poikani äiti. Mutta eräänäkin päivänä hämmennyin, kun kaupan täti ehdotti, että voisihan tuota ihailemaani vaatetta pyytää äitienpäivälahjaksi. Mietin siinä vaunuja työnnellen, että mistä myyjä voi tietää minun olevan äiti. Muistan kyllä hyvin viime vuoden äitienpäivätunnelmat. Olimme reissussa ja pyrin välttelemään koko teemaa. Suunnittelimme tosissamme taukoa hoidoista seuraavan hoidon jälkeen. No, tulihan meille tauko. En tiedä palaammeko hoitohin joskus vielä. Katsotaan.

Mainokset

Vähän menneestä, vähän tulevasta

Edelleen tuntuu kovin merkitykselliseltä, kun jokainen uusi raskausviikko alkaa, nyt jo 26. viikko. Vauvan selviämismahdollisuuksien pitäisi parantua päivä päivältä. Olotila on ollut kyllä huomattavasti parempi sitten 24. viikon päättymisen jälkeen. Minua huojentaa suunnattomasti tieto siitä, että nyt meidän vauvan eteen olisi paljonkin jo tehtävissä tehohoidossa. Olen nukkunutkin selvästi paremmin. Välillä silti olen sydän kurkussa, jos minusta vauva on liian pitkiä aikoja ihan hissukseen mahassa. Onneksi liikemalleissa on havaittavissa jonkinlaista vuorokausivaihtelua, samoin oma asento ja varsinkin vauvan asento vaikuttavat tosi paljon liikkeiden tuntumiseen. Tänään oli pitkästä aikaa tarve kuunnella dopplerilla, että ollaankos siellä vielä maisemissa, kun tuntikaupalla oli ihan hiljaista iltapäivällä. Syke löytyi aivan häpyluun tuntumasta. Ilmeisesti kaveri majaili pää alaspäin, enkä minä yleensä kovin selvästi tunne vielä kylkiä tai palleaa kohti suuntaavia potkuja. Tällä viikolla olen menossa lääkärineuvolan sijasta klinikan lääkärille ja odotettavissa on ylimääräinen ultra. Toivottavasti vaavilla on kaikki hyvin edelleen.

Olen kovasti iloinnut ympärillä olevista ihmisistä. Olen löytänyt hieman yllättäviltä tahoilta samaa tietä kulkeneita ja keskustelut heidän kanssa ovat olleet merkityksellisiä. Myös virtuaalisista ihmissuhteista olen ollut erityisen onnellinen viime aikoina. Lapsettomuusongelman alkuaikoihin liittyvä erillisyyden tunne on jäänyt taakse pitkälti vertaistuen ansiosta. Tuntuu nykyään varsin helpolta kertoa lapsettomuustaustasta hieman vieraammillekin ihmisille. Minusta on alkanut tuntua siltä, että on tärkeää, etteivät muut pidä tätä raskautta itsestään selvänä asiana, kun se ei todellakaan sitä ole itselle. Aikaisempina vuosina haikailin kovasti sitä, että tulemalla äidiksi saisi uusia tuttavuuksia, mutta en voinut arvata, että lapsettomuudenkin kautta näin kävisi. Aluksi lapsettomuus tuntui sosiaaliselta katastrofilta, mutta lopultakin olen kiitollinen siitä tiestä, jonka olemme tähän mennessä käyneet läpi.

Synnytys mietityttää. En saa ajatuksiani oikein kasattua vieläkään sen suhteen. En tiedä mitä mieltä mistäkin kivunlievityksestä olisin, mitä haluaisin tai mitä en haluaisi. Kovin vaikea ikäänkuin suunnitella synnytystä etukäteen, sillä mistä sitä lopultakaan tietää, miten se etenee, mitä tapahtuu ja miltä se itsestä sitten tuntuu. En usko olevani jalo luomusynnyttäjätyyppi, mutta toisaalta en pidä oikein siitäkään ajatuksesta, että minulle laitettaisiin selkäpuudutuksia. Sitten taas muut puudutukset eivät ole välttämättä niin tehokkaita. Sektioon en mielelläni päätyisi, mutta jos se olisi parasta, niin sitten se olisi vain niin. En ole ollut ikinä missään merkittävässä leikkauksessa ja olisi kaikin puolin ensisijaista, että saisi melko normaalin alatiesynnytyksen. Täytyy varmaan jutella lääkärikäynnillä, josko saisi näihin ajatuksiin jotain uutta näkökulmaa.


Kiitollisuuslista 2

Taannoin päätin kirjoittaa joka kuukausi kiitollisuuslistaa. Sattumalta päädyin tänään erään nettiartikkelin ääreen, jossa esiteltiin Kiitollisuuslistaa ikivanhana tietoisen läsnäolon harjoituksena. En tiennytkään, tulin keksineeksi pyörän uudelleen.  Tai no, harjoitus on tosin tarkoitus tehdä päivittäin eikä vain kuukausittain kuten minä peruslaiskana ihmisenä suunnittelin. Kompensoin tätä viimeksi parilla ylimääräisellä kiitollisuuden aiheella. Tietoinen läsnäolo eli Mindfulness on tosi in tällä hetkellä terapiakentällä ja olen muutamasta aihepiirin kirjasta kokenut olleen tosi paljon hyötyä itselleni.

Joka tapauksessa nyt siis harjoitus, tällä kertaa jokaiselle kymmenelle sormelle yksi kiitollisuuden aihe.

  1. Olen kiitollinen siitä, että meillä oli mahdollisuus IVF-hoitoon nopealla aikataululla.
  2. Olen kiitollinen siitä, että tänään oli kaunis talvinen päivä.
  3. Olen kiitollinen siitä, että fyysinen olotila on selvästi kohentunut.
  4. Olen kiitollinen puolisostani.
  5. Olen kiitollinen siitä, että veljeni soitti tällä viikolla.
  6. Olen kiitollinen siitä, että saimme talvirenkaat alle rengasliikkeen ruuhkasta huolimatta.
  7. Olen kiitollinen siitä, että vaikka lapsettomuushoidoista puhuminen tuntui vaikealle, päivitimme kuitenkin näitä kuulumisia appiukolleni.
  8. Olen kiitollinen siitä, että vaikka epäröin, lähdin kuitenkin huovutuskurssille, ja se oli minulle hyväksi.
  9. Olen kiitollinen siitä, että palaan töihin ensi viikolla.
  10. Olen kiitollinen siitä, että lähdimme hoitoon huolimatta etukäteispeloistani.

Kiitollisuuslista 1

Olen kokenut tarvetta kirjoittaa jotakin tietoisesti positiivista tänne jo jonkin aikaa, vaikka en ole meneillä olevaan projektiin liittynytkään. Ison osan ajasta tällä viikolla olen ollut surullinen ja kokenut enimmäkseen kuormittavia tunteita. Käsi sydämellä en voi vannoa uskovani positiiviseen ajatteluun, ennemminkin realismi puhuttelee. Minua kumminkin riivaa taipumus pessimismiin. Halusin siksi nyt tulla paremmin tietoiseksi asioista, joista voin olla kiitollinen juuri nyt. Vaikea oli aluksi muuttaa näkökulmaa, mutta tässä on vuorossaan ensimmäinen kiitollisuuslista. Ryhdyn säännöllisesti päivittämään sitä. Tässä lista:

1) Olen kiitollinen siitä, että minulla on hieno elämänkumppani, joka rakastaa ja tukee minua ja jonka kanssa jaamme tämän matkan yhdessä.

2) Olen kiitollinen siitä, että taloutemme on vakaa tällä hetkellä.

3) Olen kiitollinen siitä, että olemme selvinneet vaikeuksista jo aikaisemminkin.

4) Olen kiitollinen siitä, että pystyn jälleen neulomaan.

5) Olen kiitollinen siitä, että IVF -lääkkeiden sivuoireet ovat  olleet vähäiset.

6) Olen kiitollinen siitä, että hoitopaikassamme on henkistä tukea tarjolla.

7) Olen kiitollinen siitä, että esimieheni on suhtautunut hoitoon tosi hienosti.

8) Olen kiitollinen siitä, että sisarukseni ovat löytäneet elämänkumppanit.

9) Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt uudelleen vanhan liikuntaharrastuksen, joka tuo edelleen mielihyvää.

10) Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt uuden liikuntaharrastuksen, ja käynyt siellä säännöllisesti.

11) Olen kiitollinen siitä, että selkä ei ole ollut enää pariin kuukauteen kipeä.

12) Olen kiitollinen siitä, että meillä on ihana kummilapsi ja hänen koko perheensä on minulle voimavara.

13) Olen kiitollinen siitä, että olen elämässäni ollut edes vähän aikaa raskaana.

14) Olen kiitollinen siitä, että saan olla lasten kanssa tekemisissä, vaikkei meillä ole omia lapsia.