Voimaton

Olen kamalan pahalla tuulella ja pökerryksissä. Väsymys on painanut ankarasti pari viikkoa, mutta  viikonloppuna nukuin huonosti. Tänä aamuna nukuin pommiin. Työ sujuu tahmeasti. Torstaina pitäisi aloittaa Luget ja siirto olisi ensi viikolla. Tuntuu ylivoimaiselta järjestää ensi viikoksi mahdollisuutta poistua töistä. Olen väsynyt pahoittelemaan äkillisiä aikataulumuutoksia ja kuuntelemaan valituksia miten aika ei riitä töiden tekemiseen. Olisi kiva tehdä sellaista työtä, jonka parista voisi poistua ja sitten palata vain jatkamaan siitä mihin jäi. Miten tämä hoito tuntuu näin rasittavalta? Ja lisäksi, miten se tuntuukaan ihan tarpeettomalta? Kysyin ohimennen ultrakäynnillä, siirrytäänkö joskus hoidoissa taaksepäin. Mitään estettä sillekään ei ole, että ottaisi uudestaan klomifeeniä. Lääkäri jorisi jotain luomuplussan mahdollisuudesta myös. Kaikkea sitä.


Nega tietysti

Eipä testi viikonlopun aikana positiiviseksi muuttunut. Ainakin kuukauden hoitotauko koittaa. Mietiskelen, voiko olla, että meillä olisi sittenkin paremmat mahdollisuudet kevyemmillä hoidoilla. Nimittäin viidestä Clomi-syklistä kahdessa tuli testiplussa, joskaan ei lasta. Tähän mennessä kolmesta alkionsiirrosta negaa vain. En tiedä todistaako se mitään, mietinpähän vaan. Vaikea uskoa, että olemme tässä tilanteessa, vaikka miksemme olisi. Mieli on alamaissa. En ole myöskään vieläkään kunnolla toennut flunssasta. Ensi viikkokin painaa jo mieltä, sillä tiedossa on koulutuspäiviä ja sitä myötä tiettyjen ihmisten tapaamista. En ole yhtään sillä tuulella, että päivittäisin näitä kuulumisia hedelmällisten opiskelukavereiden kanssa ja varsinkaan en halua yhtään ”asiantuntevaa” kommenttia IVF-hoitojen onnistumisprosenteista heiltä. He eivät ymmärrä tästä mitään.


Nainen, jota vauvat potkivat

Eilen illalla olin ihan varma, että pystyin aistimaan, miten munasarjoissa suorastaan kihisi. Tänään en ole ehtinyt vielä kihinää havaita, mutta eilistä pistoskohtaa kirvelee edelleen. Vatsa on vähän arka, mutta luulen sen johtuvan eilisestä Pilateksesta enemmän kuin pistämisestä. Kuitenkin varon eilistä pistoskohtaa jonkin verran. Ja syytä onkin, yritin tänään väistellä koko päivän vauvojen potkuja, ettei minua monotettaisi suoraan eiliseen pistoskohtaan. Toivottavasti pian (tai edes joskus) on odotettavissa vauvan potkuja mahassa eikä vain mahaan! Miten väistelen potkuja sitten, kun olen puhkonut vatsanahkaa joka puolelta? Kauhukuvissani olin kehitellyt erilaisia visioita itsestäni sekoavana hormonihirviönä. Olo pistoksen jälkeen oli lähinnä hilpeän euforinen, ehkä minua oli kuitenkin jännittänyt niin paljon. Mutta ihan todella myönteistä, että tänään on ollut ihan normaali olo eikä esimerkiksi mitään kaameita selkäsärkyjä, jotka liittyivät viimeisimpiin Clomi-kiertoihin tosi pahoina. Yhtään en kaipaa niitä lääkekuureja!

Olen pohtinut kovasti naiseutta viime aikoina. Minulla on ollut inhottavan vajaa ja epäonnistunut olo naisena niin kauan kuin tämä lapsettomuustaival on kestänyt. Ei hoidon aloittaminen edelleenkään itsetuntoa hivele, mutta tajusin käyväni näitä asioita läpi nimenomaan naisena. Kuulostaa itsestään selvältä. Mutta kun tätä tilannetta on pitänyt selittää miehelle (tässä tapauksessa ei onneksi omalle), tajusin turhautumiseni johtuvan juurikin siitä, että minä olen nainen ja hän ei. Vaikka lisääntyminen ei ole meillä sujunut oppikirjojen mukaan, on takana kokemuksia, joista miehillä ei ole koskaan muuta kuin toisen käden tietoa. Koen hämmästyksekseni itseni enemmän naiseksi nyt kuin vuosi sitten. Mitä siitä, vaikka kokonaiskuva on säröinen lapsettomuuden takia. Olen menettänyt raskauksia. Olen kärsinyt kaikenlaista riesaa tullakseni raskaaksi uudestaan. Olen elänyt pian pari vuosikymmentä kuukautiskierron säätelemää elämää, yhä tiiviimmin viime vuodet. Olen toivonut ja pettynyt, liian usein. Silti kaikki tämä on osa naisena olemista ja se on juuri nyt voimaa antava ajatus. Kaipaan rinnalle tässä tilanteessa toisia naisia, jotka tajuavat, mitä ulottuvuuksia tällä kaikella on.

Omat naisverkostot ovat käyneet hieman ohuiksi ja läheisimmät ihmiset ovat nykyään fyysisesti erittäin kaukana. Olen ollut huono hankkiutumaan uusiin juttuihin viime vuosina enkä ole jaksanut rakentaa uutta verkostoa. Löytääkseni uutta seuraa liityin erääseen perinteikkääseen naisjärjestöön. Ensimmäisen tapaamisen esittelykierroksella oli tarkoitus kertoa jokin tärkeä asia itsestään. Suurin osa esitteli itsensä N:n lapsen äitinä ja muutama iloisesti pyöristynyt mahakin oli näköpiirissä. Itselläni löi ihan tyhjää, että mitä ihmettä sanon vuorollani. Miltä kuulostaisi: ”Hei, olen N.N. ja käyn lapsettomuushoidoissa”. Keksin hätäisesti muuta ja tunsin itseni epäaidoksi. Väärä foorumihan se olisi tuollaiselle pommille ollut, mutta minun on oikeasti aika vaikea puhua näistä hoidoista muille. Kuvittelen suojelevani itseäni näin tekemällä. Voihan olla, että olen väärässä tämän suhteen. Tämä blogimaailma on tullut minulle siksi tosi tärkeäksi foorumiksi ja jokainen kommentti ja vierailu tuntuu hyvältä.


Irrotuspiikki edessä

Koin tarvitsevani irrottautumista blogin kirjoittamisesta kesällä ja aika pitkäksihän tämä tauko vierähti. Loma teki hyvää. Karu totuus olikin sitten kesäloman jälkeen edessä, sillä ensimmäinen työpäivä oli kp 3, jolloin oli myös määrä aloittaa klomifeeni-kuuri no 5. Kesällä blogitauon aikana oli siis tulokseton kuuri no 4. Nyt on edessä myös inseminaatio no 1. Jos se ei toimi, on edessä IVF no 1. Nyt on jo kp 12 ja jos kroppa toimii entiseen tapaan, on ovulaatiotestissä plussa joko huomenna tai ylihuomenna. Parempi olisi, sillä muutoin tulee viikonloppu sotkemaan suunnitelmat ja menee tämä kuuri harakoille. Klomifeeni on ilmeisesti tehnyt minulle sivuvaikutuksena selkäkipuja, ne ovat selvästi toistuneet viime kierroissa vähintään kp 3-7. Ilmeisesti se on aika tavallista, ainakin niin sain kuulla tänään. Tämä viimeisin kuuri oli kyllä aika tuskainen, särki ja hikoilutti rutkasti.

Nyt lääkäri oli sitä mieltä, että tässä kierrossa laitetaan joka tapauksessa irrotuspiikki testiplussan jälkeen. Pää meni pyörälle seuraavien päivien askelmerkeistä ja piikistä. Nyt pitäisi sitten piikittää itseään ensimmäistä kertaa. Olin varustautunut etukäteen ajatuksen tasolla inseminaatiotoimenpiteeseen, mutten piikkeihin ihan vielä. Onneksi on vain yksi piikki. Kuuntelin hieman epäuskoisena, kun hoitaja selosti Pregnylin sekoittamista kahdesta ampullista ja varusti minut neuloilla. Sitä ei ole kyllä tehty kotikäyttäjäystävälliseksi. Reseptilläkään ei ole yhtään vara-annosta, siltä varalta, että sohlaan ampullit pitkin pöytiä… Voi kyllä olla, että apteekista toimitetaan rutkasti kalliimpi Ovitrelle, jota ei onneksi tarvitse sekoitella itse. Tässä ylittyy jokin raja, tämä on jo totista yrittämistä. Toisaalta se on kyllä ihan tervetullutta. Olen turhautunut kotikonstein yrittämiseen, mutta on se silti vaikeaa antaa tämä asia usean ulkopuolisen ihmisen käsiin. Tämän hoidon keskimääräiset onnistumisprosentit eivät päätä huimaa, joten jalat ovat tiukasti maan kamaralla. Mielessä on lomalla kehiteltyjä varasuunnitelmia siitä, millaista elämää eläisimme lapsettomana pariskuntana.


Paha olo

Söinkö kisastudiossamme viikonloppuna liikaa sipsejä, onko minulla mahatauti vai olenko raskautumassa? Perjantaista sunnuntaihin aamulla on ollut alavatsakipua, toisaalta myös vatsa sekaisin. Oksentanut en ole, mutta ei se hirveän kaukana eilen ollut. Voisi syyttää ennen kaikkea niitä sipsejä, niin harvoin niitä syön normaalisti. Huono olo on vaan jatkunut tänään, ja paheni iltapäivän loppua kohti. Kuvittelenko niin kovasti olevani raskaana nyt, että väsyneenä ja työstressin keskellä kehitän tällaisia olotiloja? Viikonloppuna palelsikin kovasti, väsytti ja nyt on tullut outo maku suuhun… Sen verran monta kertaa olen jo luullut kaikenlaista, etten hevillä usko kaikkia ”raskausoireitani”, niin ankara pettymys on aina ollut vastassa. Ovulaatiotestin plussasta on kulunut alle viikko, eikä tässä ole mitään järkeä. Kun oikeasti olin raskaana, minulla ei erityisesti ollut pahoinvointia, lähinnä rinnat olivat arat, nyt ei taas ole sitä. Testata kannattaa ehkä viikon päästä. Kunpa olisi viikko jo ohi.


Tuntemuksia

Tänään on ollut joitakin merkillisiä tuntemuksia vatsassa. Aamulla ajattelin, että minulle on tulossa suolistotulehdus, mutta pitkin päivää on ollut ennemminkin kipua munasarjojen kohdalla. Välillä se on ollut hieman kuukautiskivun tyyppistä tuntemusta, johon on liittynyt jostakin mystisestä syystä nilkkakipua. Sellaista minulla on toisinaan kuukautisten alkaessa, en ihan ymmärrä miksi. Nyt paleltaa vähän, ei ole kuitenkaan sairas olo. Jotain on selkeästi meneillään. Liekö tämä sitten superovulaatio vai jotain sen jälkeistä tuntemusta? Keskikierrossa ei yleensä ole tällaista ollut. Kyllä klomifeeni jotain on saanut aikaan, nyt sitten jännäillään, että mitä. Olisi mahtavaa viimein onnistua tässä.


Follikkeliultra kp 11

Tänään oli follikkeliultra. Minusta ultrassa näkyi varsin monta follikkelia, mutta siellä oli vain yksi selvä johtofollikkeli lääkärin mukaan. En ole nähnyt munasarjojani niin aktiivisina aikaisemmin. Voisikohan tässä kierrossa irrota useampi munasolu kerralla? Mitään seksikieltoa ei langetettu. Ajanvarausmöhläyksen takia käynti oli ilmainen, mikä viimeaikaiset rahareiät huomioon ottaen oli kyllä tervetullut helpotus. Käynti ei siis olisi ollutkaan ihan välttämätön, mutta hoitaja ei muistanut minulle sitä kertoa… Ovulaatiotestit näyttävät toistaiseksi negaa. Tällä erää sain ohjeen, että ellei perjantaihin mennessä ole tikussa plussaa, niin pitää laittaa irrotuspiikki. Ovulaatiotestirintamalla on asiat niin, että olen aloittanut testaamaan Clearbluella, mutta en ollut ottanut huomioon vappua. Testit loppuvat kesken. Joko minun pitää mennä päivystävään apteekkiin asioimaan, tai sitten käyttää loput sekalaisesta testikokoelmasta. En oikeastaan halua nyt tehdä niillä hankalasti tulkittavilla testeillä bongailua, koska siinä käy sitten niin, että en ole varma asiasta, ja soitan perjantaina klinikalle ja saatan joutua pistämään ilman ennakko-opastusta. Muuten elämä onkin ollut mullin mallin. Työasiat ovat tunkeutuneet henkilökohtaiseen elämään niin epämiellyttävällä ja odottamattomalla tavalla, että lapsettomuus on huolien listalla laskenut pari pykälää alaspäin. On jopa huoleton fiilis hoidon suhteen nyt, mikä on melkoinen saavutus, nimittäin aika koville uuden kierron alku jälleen kerran otti. Se on vaan pulmallista, että koska työhuolet ovat asettuneet taloksi päähäni, ei seksivaihde ole kovin korkealla.


Ankara väsymys

Energiataso laski huonon yön jälkeen aika lailla nollaan. Päivisin yleensä ajatukset ja tunteet ovat sopivasti hallinnassa, ja yleensä minulla on niin, että vasta iltamyöhällä lapsettomuusmurheet kunnolla iskevät, jos ovat iskeäkseen. Eilen illalla itselleni perinteiseen tyyliin ennen nukkumaanmenoa pimahdin siitä, ettei meille tule enää tänä vuonna millään lasta ja että en tykkää seuraavaksi tarjolla olevasta syntymävuosiluvusta. Olin kateellinen kaikille niille superhedelmällisille ihmisille, jotka tekevät lapsen silloin kun heille sopii, tilauksesta hyvälle toimituspäivälle. En tykkää vuosiluvusta… Kaikkea sitä mielessään keksiikin. Toki se on taas yksi konkreettinen osoitus siitä, kuinka kauan tällä tiellä on tallattu. Jos olisin heti tullut raskaaksi, kun jätimme ehkäisyn pois, niin lapsi olisi syntynyt v. 2010. Seuraavaksi on tarjolla vuosi 2013. No nämä iloiset ajatukset mielessäni kehitin lisää katastrofeja tulevaisuuteen. Murehdin näiden hoitojen mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista terveydelle. Murehdin synnyttämättömyyden vaikutuksista terveydelle. Murehdin ikääni… Siinä olikin jo paketti nätisti kasassa alkuyöksi ja univelkaa seuraavaan päivään, jonka kanssa on hyvä ponnistaa uuteen viikkoon edellisen viikon ylityötuntien päälle. Vasta tänään kp 4 ehdin soittaa klinikalle lääkkeiden aloituksesta, vaikka tarkoitus oli tietysti kp 1 soittaa. Mutta kuinka voi soittaa, jos töistä ei saa hetkeäkään taukoa ja vieressä istuu koko ajan työkaveri… Minun on tosi hankala poistua kesken päivän työpaikaltani ja mitään kovin hyviä aikoja ultraan ei ollut enää tarjolla.  Viikonlopun ja vapun takia vaihtoehtoja oli vain yhdelle päivälle ja tietenkin tällä aikataululla on jo erinäisiä muita ennalta sovittuja juttuja ohjelmassa. En edes oikein ole vakuuttunut, että follikkeliultra olisi välttämätön kolmannessa klomikierrossa.

Ai niin. Kuumat aallot ovat hävineet. Mitähän se merkitsee?


Clomifen-kuuri III

Tästä se taas lähtee. Muutamia kuumia aaltoja havaittu. Muuten on normaali olotila ja energiaa löytyy. Mieli askartelee kesäsuunnitelmien parissa sillä oletuksella, että en ole raskaana tänä kesänä. On muita asioita, joita odottaa. Kohta kevenee työviikko yhden työpäivän verran. Suunnittelemme kesälomaa ja kesälomamatkaa. Suunnittelemme pihaa ja olen päässyt työntämään sormeni jo multaan. Kyllä tämä tästä.


Kp 2

Otsikko kertoo kaiken. Ei pitkä kierto mitään muuta ollut kuin pitkäksi venynyt kierto. Kierrolle tuli mittaa minulle poikkeukselliset 30 päivää.  Kroppa on kyllä ollut sekaisin tämän kevään. Huomenna alkaa klomikuuri no. 3. On hieman ristiriitaiset tunteet hoidosta ja vähän pelottaa. Tuntuu, että olemme sitten taas askeleen syvemmällä lapsettomuudessa. Raskaaksi tulemisen mahdollisuus pelottaa hieman. Minua väsyttää yrittäminen. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin lapsihaaveiden kanssa. Sitten on myös niitä syviä epätoivon hetkiä, jolloin tulevaisuus ilman lasta näyttää vain ankealta ja kaikki muu tuntuu toisarvoiselta.