Ankara väsymys

Energiataso laski huonon yön jälkeen aika lailla nollaan. Päivisin yleensä ajatukset ja tunteet ovat sopivasti hallinnassa, ja yleensä minulla on niin, että vasta iltamyöhällä lapsettomuusmurheet kunnolla iskevät, jos ovat iskeäkseen. Eilen illalla itselleni perinteiseen tyyliin ennen nukkumaanmenoa pimahdin siitä, ettei meille tule enää tänä vuonna millään lasta ja että en tykkää seuraavaksi tarjolla olevasta syntymävuosiluvusta. Olin kateellinen kaikille niille superhedelmällisille ihmisille, jotka tekevät lapsen silloin kun heille sopii, tilauksesta hyvälle toimituspäivälle. En tykkää vuosiluvusta… Kaikkea sitä mielessään keksiikin. Toki se on taas yksi konkreettinen osoitus siitä, kuinka kauan tällä tiellä on tallattu. Jos olisin heti tullut raskaaksi, kun jätimme ehkäisyn pois, niin lapsi olisi syntynyt v. 2010. Seuraavaksi on tarjolla vuosi 2013. No nämä iloiset ajatukset mielessäni kehitin lisää katastrofeja tulevaisuuteen. Murehdin näiden hoitojen mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista terveydelle. Murehdin synnyttämättömyyden vaikutuksista terveydelle. Murehdin ikääni… Siinä olikin jo paketti nätisti kasassa alkuyöksi ja univelkaa seuraavaan päivään, jonka kanssa on hyvä ponnistaa uuteen viikkoon edellisen viikon ylityötuntien päälle. Vasta tänään kp 4 ehdin soittaa klinikalle lääkkeiden aloituksesta, vaikka tarkoitus oli tietysti kp 1 soittaa. Mutta kuinka voi soittaa, jos töistä ei saa hetkeäkään taukoa ja vieressä istuu koko ajan työkaveri… Minun on tosi hankala poistua kesken päivän työpaikaltani ja mitään kovin hyviä aikoja ultraan ei ollut enää tarjolla.  Viikonlopun ja vapun takia vaihtoehtoja oli vain yhdelle päivälle ja tietenkin tällä aikataululla on jo erinäisiä muita ennalta sovittuja juttuja ohjelmassa. En edes oikein ole vakuuttunut, että follikkeliultra olisi välttämätön kolmannessa klomikierrossa.

Ai niin. Kuumat aallot ovat hävineet. Mitähän se merkitsee?


Kp 2

Otsikko kertoo kaiken. Ei pitkä kierto mitään muuta ollut kuin pitkäksi venynyt kierto. Kierrolle tuli mittaa minulle poikkeukselliset 30 päivää.  Kroppa on kyllä ollut sekaisin tämän kevään. Huomenna alkaa klomikuuri no. 3. On hieman ristiriitaiset tunteet hoidosta ja vähän pelottaa. Tuntuu, että olemme sitten taas askeleen syvemmällä lapsettomuudessa. Raskaaksi tulemisen mahdollisuus pelottaa hieman. Minua väsyttää yrittäminen. Välillä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin lapsihaaveiden kanssa. Sitten on myös niitä syviä epätoivon hetkiä, jolloin tulevaisuus ilman lasta näyttää vain ankealta ja kaikki muu tuntuu toisarvoiselta.


Jotain odotellen

Mitäs tämä nyt sitten on? Kahden lyhyen kierron jälkeen nyt menossa kp 30 ja eilen testasin negaa. Tässä kierrossa emme ihan täysin ole pidättäytyneet makuuhuoneessa, mutta flunssan petiin kaatamina olimme molemmat suurimman osan otollisista päivistä. Olisi se kumma, jos nyt tärppäisi yhdestä kerrasta… Ja negaa eilen siis. Olisin valmis uuteen hoitoon nyt, mutta uusi kierto antaa odottaa itseään. Pitäisikö olla toiveikas tämän kierron suhteen? Minulla on tosi harvoin näin pitkiä kiertoja.


Tulokset

Hormonikokeiden tulokset olivat normaalit, samoin kuin muu aineenvaihdunta tähän saakka. Kävin tänään ultrassa ja nyt lapsettomuuslääkärimmekin on sitä mieltä kuitenkin, että oikea munasarjani on lievästi PCO-tyyppinen. Ei minulle silti diagnoosia PCOS-diagnoosia tullut ymmärtääkseni, lääkärin mielestä olen rajatapaus, mutta tilanne saattaisi olla toinen, jos lihon. Selkeää ovulaatiohäiriötä ei ole, mutta lääkärimme suosisi kevyempiä hoitoja tapauksessamme, IVF-hoitoon ilmeisesti liittyisi kohdallani hiukan kohonnut hyperstimulaatioriski. Jouduin kesken koulutustilaisuuden livistämään lääkäriin enkä ollut oikein orientoitunut käyntiin. Olin etukäteen varannut ajan tämän asian hoitamiseksi ensi viikon alkuun, mutta kehoni oli asiasta eri mieltä ja päätti aloittaa uuden kierron jo nyt. Kierron mitta oli huimat 23 päivää. Olen ihan väsynyt näihin  käynteihin ja ravaamiseen. On niin hankala näin lyhyellä varoitusajalla sovittaa työasioita ja käyntejä yhteen. Lääkäri ehdotti mahdollisuutta vielä muutamiin kokeisiin, ja normaalissa lievästi hypokondrisessa tilassani olisin oitis suostunut siihen. Nyt se oli ihan yhdentekevää, enkä mitenkään hingu laboratoriokäynneille lähiaikoina. Metformiinistakin puhuttiin, mutta en aloita sitä ainakaan vielä. Pari kuukautta sitten olisin kyllä aloittanut, mutta nyt en jaksa ajatella yhtään uutta mahdollista epämukavuustekijää. Seuraavaa klomifeeni-kuuria päätimme siirtää, en kykene siihen nyt. En pysty ajattelemaan, että huomenna aloittaisin lääkkeet. En oikein tiedä onko tuo PCO-munasarja syyllinen sitten lapsettomuuteemme, jos kerran ovuloin. Jotain on siis vähän pielessä, mutta onko sillä lopultakaan kovasti merkitystä? Desorientoituneessa tilassani vastaanotolla en tietenkään jaksanut tarkentaa tätä asiaa. No onpa nyt jotain sentään, mitä voin syyttää. Vastaanotolta palatessani iski viha. Miksi tätä ei selvitetty jo vuosi sitten, silloin kun alunperin hakeuduimme tutkimuksiin? Tutkimusten jälkeen melkein vuosi on luomusti yritetty, olisin tällä tiedolla aloittanut hoidot vähän aikaisemmin. Jossitteluahan tuo on tässä vaiheessa.

Tarvitsisin lomaa kipeästi. On kp 2 ja masentaa.


Seuraavaa vuotoa odotellessa

Tällä viikolla pitäisi alkaa seuraava vuoto ja varmaan alkaakin. Poden yhtäkkistä rimakauhua seuraavan hoidon suhteen. Olen aika varma, ettei nyt tärpännyt ja se vähän harmittaa ja ihan näinä viikkoina alkaisi uusi klomifeeni-kuuri. Olen vieläkin ihan poikki pitkälti siksi, että olin viime viikon puolikuntoisena töitä puskemassa. Tauti on tällä viikolla osoittanut paranemisen merkkejä ja antibiootit loppuivat vasta nyt.  Juuri tämän sairastelun ja väsymyksen takia on iskenyt epäily seuraavaan hoitoon ryhtymistä kohtaan. Jos tärppäisi, olisinko sellaisessa kunnossa, että olisi voimia raskauteen? En ole esimerkiksi harrastanut liikuntaa koko keväänä normaalisti. Olen vetänyt kaikenlaisia lääkekuureja. Mietityttää, olisiko henkisiä voimia sopeutua raskauteen, jos sellainen alkaisi. Toisaalta kyllä haluan edetä hoidoissa. Klomifeeni taas tietää omanlaisiaan epämukavuuksia ainakin muutamaksi päiväksi. Ihan tyhmää tämä homma. Harmittaa sekin, että jos nyt tulen raskaaksi, alkuraskaus on siitepölykautena. Olen surullinen siitä, että en saakaan olla kesällä ja alkusyksystä raskaana ja käyttää kauniita raskausvaatteita. Jos nyt tulisin raskaaksi, lyllertäisin talvitamineissa mahan kanssa. Ei sillä, ettäkö sinne saakka pääsisin joskus.


Piinailu voi alkaa

Joskus sitä saa mitä tilaa ja vähän enemmänkin. Minä sain poskiontelopunktion ja kaupan päälle antibiootit. Koitan parantua, vielä en ole terve. Onneksi innokas mies ei yhtään pannut pahaksi minun olomuotoa viikonloppuna ja voin siis aloittaa piinailun. Oli aika selkeät ovulaatio-oireet. Tällainen aikainen ovulaatio on omiaan nostamaan toiveet korkealle. Jotenkin sitä miettii, että koska noissa klomikierroissa ovulaatio tuli näiden kierronpäivien tienoilla, sen tuleminen luonnostaan tässä kohtaa täytyy olla hyvä merkki. Täytyyhän? Ja jos ei tärppää nyt, sitä lähempänä seuraavaa hoitoa olemme.

 


Raivostuttava pulma

Olen potenut viikon flunssaa, joka ei ota talttuakseen. Pahenee vaan, mokoma! Tänään on jo niin kaamea olo, että pitäisi lääkäriin mennä, selvästi pukkaa poskiontelotulehdusta. Tänään on myös LH-huippu ja ihan selvät ovulaatiopistelyt alavatsassa. Nyt on kp 12 ja tämä ovulaatioajankohta on mulle erinomainen, kun se yleensä luomukierrossa venyy useita päiviä myöhemmäksi. Voi saamarin saamari mikä ajoitus. Ensinnäkään minusta ei ole välttämättä petipuuhiin, en ole ihan niin vetävässä kunnossa. Toiseksi se, että vaikka olisikin, miten minä sitten tämän tautini hoidatan? On antibioottiallergioita ja niitä antibiootteja, joita voin syödä, ei suositella alkuraskaudessa. En halua mitään epämuodostumariskiä ottaa, jos tärppäisi ja senhän vasta tietää parin viikon päästä. Ja sitten on tämä särkylääkekysymys. Olin töissä ja kesken päivän oli jo pakko hamuta Burana-purkkia, että ajatus juoksisi jotenkin. Olo vaatii Buranaa, mutta miten se potentiaalisesti hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy, jos nyt vedän kunnon Burana-kuurin? Panadolia on mennyt jo viikko… Kaikista yksinkertaisinta olisi vaan antaa asian nyt olla ja toipua ensi kiertoon mennessä. En vaan millään haluaisi tätä ovulaatiota jättää kokeilematta! Olen sairastellut kyllä oikein urakalla kohdunulkoisen raskauden jälkeen, yhden antibioottikuurinkin jo söin. Keho taisi aika lailla järkyttyä raskaudesta. Mutta en halua jättää tätä kiertoa käyttämättä. Siispä lääkäriin. Mikäli epäily poskiontelotulehduksesta varmistuu, ilmoittaudun vapaaehtoisesti poskiontelopunktioon, vaikka se on inhottava toimenpide. Mitäpä sillä on väliä tässä konkurssissa. En olekaan vielä tällä viikolla käynyt missään toimenpiteessä, alkaa jo olla ikävä piikkejä. Täytyy vielä kysyä mieheltä, panisiko se tämän kuntoista naista.


Hormonitoiminta käynnistyy

Ihosta päätellen hormonitoimintani on jälleen käynnistynyt oikeasti. Iho on varma indikaattori siitä, mikä kierron vaihe on menossa. En tiedä mikä minuun meni viikonloppuna, mutta ostin mustaherukansiemenöljykapseleita raskautta varten. En ole raskaana, enkä tietenkään voi tietää, olenko joskus tulevaisuudessa raskaana. Ostin niitä täysin vakuuttuneena siitä, että seuraavasta hoitokierrosta tärppää. Mistä moinen varmuus? Tunnelmathan olivat kaikkea muuta kuin varmat viikonloppuna. Eilen sain totaalisen meltdownin iltapäivällä, kun luulin hukanneeni erään reseptin. Hieman ennen sitä olin huomannut Facebookista erään vanhan kaverin jääneen äitiyslomalle kaikessa hiljaisuudessa ja siksi varmaan flippasin oikeasti. En pysty olemaan nykyään aidosti iloinen raskaana olevien tai lapsen saaneiden kavereiden puolesta. Vauvauutiset saavat mielen matalaksi ja pahimmillaan menen aivan pois tolaltani. Tuntuu, kuin jäisin yhä enemmän puristuksiin vauvamahojen ja lapsiperheiden keskelle. Koen välillä syyllisyyttä siitä, etten osaa iloita vauvauutisista niin kuin ennen, mutta ei sellaista itseltä voi vaatia. Olin viimeisimmistä uutisista pettynyt myös siksi, koska olin kierosti toivonut, että kyseinen kaveri olisi samassa lapsettomuusveneessä kanssani. Eipä ollut. Kauheaa toivoa tätä epäonnea toiselle, enkä tietoisesti sitä toivokaan, en vaan haluaisi olla lähipiirini ainoa lapseton. Koin viikonloppuna olevani täydellisesti epäonnistunut naisena ja olin varma, että tämä tila on pysyvä. Kuinka sitten samana viikonloppuna ostan tulevaa raskautta varten lisäravinteita täysin vakuuttuneena siitä, että kohta tärppää. En voi muuta kuin ihmetellä. Tekisi mieli syyttää hormoneja epäjohdonmukaisesta toiminnasta, mutta eipä siltä suunnalta taida syyllistä sekaville tuntemuksille löytyä.


Orientaatiota tulevaan

On helpottavaa, kun on seuraavia askelmerkkejä tiedossa. Tutkailin kalenteria ja yritin hahmotella tulevia kiertoja. Totesin, että aika nopeasti itseasiassa alkoi tämä kierto, kun kohdunulkoiseen raskauteen liittyneen vuodon päättymisestä oli vain 23 päivää. Se on viisi päivää vähemmän kuin minun tavallinen kierron pituus. Olo on ollut sellainen, että aika matalalla on oma hormonitoiminta varmastikin viime viikkoina ollut. Jos kierrot pysyttelevät ennemmin lyhyinä kuin pitkinä, on pian käsillä seuraava klomifeeni-kuuri. Jos tästä kierrosta tulee tavanomainen 27 päivän mittainen, olisivat klomikierron todennäköiset tärppipäivät pääsiäisenä. Se olisi vallan mainiota, sillä jos yksilötasolla stressillä on lisääntymisen kannalta merkitystä, olisi hyvin otollista ovuloida pitkän viikonlopun aikana. Sen kerran kun meillä tärppäsi, olimme lomalla. Toisaalta ei pelkkä loma ennen klomifeenia auttanut asiaa, joten sama kai tuo. Syksyyn mennessä ehtisi kokeilla kolme tai neljä klomihoitoa vielä.

Tästä on muodostumassa terveydenhoidon teemaviikko. Eilen labra, tänään fysioterapia, huomenna labra ja perjantaina lapsettomuuslääkärille. Alaselkä on teipattuna ja keskivartalonhallintaa tukevia harjoitteita pitäisi aloitella. Minulle sanottiin, että jos vatsani kasvaa, alaselän notkon korostuminen voi pitkäaikaisia kremppojani lisätä. Olisi varmaan hyvä saada syvien vatsalihasten kuntoa paremmaksi ennen toivottua vauvavatsaa. Jos tulisin raskaaksi uudestaan, en haluaisi olla näiden alaselkäjuttujen takia vaivainen. Siispä Pilatekseen torstaina, se onkin enää ainoa terveydenhoidosta vapaa päivä tällä viikolla. Minkä ikäisen ihmisen kalenterilta tämä oikein näyttää? Tunnen itseni muoriksi, kun katselen kalenterimerkintöjäni.

Jospa sittenkin aloittaisin jonkinlaisen pääsiäispaaston, olen ollut sen suhteen tähän saakka kahden vaiheilla. Olen kaivannut jotain ylimääräistä motivaattoria asiaan, mutta voisihan sitä ajatella valmistautumisena uusiin hoitoihin. Pääsiäispaasto sopisi erittäin hyvin seuraavan hoidon odotukseen ajallisestikin. Mutta mistä luopua? Minulle olisi hyvä luopua ylimääräisestä sokerista. Voisi myös luopua ylimääräisestä napostelusta. Selän kannalta olisi hyvä vähentää sohvailua. Ei tarvitse olla suuri keksijä arvatakseen, miten nämä kaikki liittyvät toisiinsa.