Välikierron puoliväli

Päässä pyörii sekalaisia ajatuksia. Toiminnan tasolla yritän ottaa kaiken irti välikierroksesta ja tehdä sellaisia isoja käsityöprojekteja, joita tuskin teen, kun on hoito päällä. Tuntuu hyvältä tehdä jotain konkreettista, järjestää kotia ja penkoa kaappeja. Viime viikonlopun leikkelin vanhoja vaatteita ja revin lakanoita. On sellainen olo, että täytyy tehdä näitä hommia varastoon, koska nyt pystyn. Huomionarvoista on, että jalkakipu on päättyi, kun uusi kierto pääsi kunnolla käyntiin.

Menin pääsiäiskirkkoon kuten niin monena vuona ennenkin. Viime vuosina ne ovat olleet minulle melko kuohuttavia tilanteita, mutta silti menin nytkin. Huomasin siellä penkissä istuessani, että sisältä nousee melkoista kiukkua ja nyrkin heristelyä. Että tämä elämä on tällaista. Olen vihainen tämän lapsettomuuden takia, mutta siltikin tuntuu jotenkin väärältä esimerkiksi pyytää meille lasta korkeammalta taholta. En oikein muutenkaan tiedä uskonnollisuudestani nykyisin, sen verran menneisyydessä on ristiriitaisia kokemuksia hengellisiin yhteisöihin liittyen.

Näin unta, että emme päässeet seuraavaan siirtoon, koska klinikalla olivat pakastaneet osan alkioista väärin. Alkiot olivat jossain muovikelmussa jumissa, eikä niitä voitu siirtää. En ollut mitenkään järkyttynyt asiasta unessa. Olin heti valmis seuraavaan IVF:ään. Unissani klinikalla tunaroivat tosi usein… Kaapissa on muutamia ovulaatiotestejä. Haluan tietää, tapahtuisiko ovulaatio tässä kierrossa, joten testaan pitkästä aikaa näillä ylijääneillä testeillä. Saa nähdä tuleeko mahdollinen ovulaatio ”hyödynnettyä”. Milloinkahan viimeksi tikutin ovista? En muista edes.  Nyt on ehkä kp 12, jos olen laskenut oikein.


Toiset eivät kykene vanhemmiksi, toiset eivät kykene lisääntymään

Erite- ja kiukkuvaroitus.

Tökkii pahasti. Eilinen oli todella hankala päivä. Olin illan ahdistunut työasioista ja päässä vilisi kaikki päivän tapahtumat ja märehdin ja vatvoin niitä mielessäni tunteja. Kärsivällinen äitini kuunteli ahdistunutta vuodatustani puhelimessa useaan otteeseen. Koitti nukkumaanmenoaika ja dilemma. Yhtään ei tehnyt mieli seksiä, se tuntui ihan ylivoimaiselta. Ajatukset olivat aivan muissa asioissa, siis työasioissa, jotka liippasivat ikävällä tavalla ihmisen lisääntymistä (siksi otsikko). Mutta kuinka sietämätöntä on se, että kun hoidettavana ollut työasia on sekoittanut yksityiselämääni viikon ajan monella tapaa, että se vielä sitten pilaisi tämän kierron. Tämä on kuitenkin lääkkeellinen hoitokierto ja se, että töissä tapahtunut yksityisyyden loukkaus ulottuisi välillisesti vielä tällekin alueelle, tuntui aivan tolkuttomalta vääryydeltä. On liikaa paineita. Ja muutenkin melko vähäiset seksihalut ovat tiessään.

Tunsin jotenkin olevani umpikujassa ristikkäisten halujeni kanssa eilen. Mies arveli, että edellisen päivän sessio olisi varmaan riittävä. Minun oli vaikea jättäytyä sen varaan. En käsitä, miten mieheni pystyi petipuuhiin kaikesta huolimatta, senkin jälkeen kun valitin, etten pysty seksiin, mutta haluan lapsen, eikä työasiat saa tätä nyt pilata. Tosi kiihottavaa. Minusta alkaa tuntua, etten itse pysty näihin hoitoihin enää kovin monta kertaa ”koti-inseminaatiolla”. Sellaiseksi tämä on mennyt ja sellaiseksi tätä alunperin klinikalla nimitettiin. Ei seksiksi eikä rakasteluksi, vaan koti-inseminaatioksi.

On myös taas sellainen kohta, että jos ei nyt tärppää, on pakko alkaa miettiä seuraavaa siirtoa työelämässä. Eilen kyllä mietin, että voisi sitä helpompaa työtä elämässään tehdä. Alaltani en keksi valitettavasti yhtään sellaista työpaikkaa, josta olisi helppo järjestää hoidoissa käyminen. Luulisin, että nykyisestä työstäni se on siitä helpoimmasta päästä, ja ei se yksinkertaista nytkään ole. Olisi niin kätevää, jos lapsen voisi tehdä makuuhuoneen hämärässä miellyttävästi, yksityisesti ja vaivihkaa, niin kuin moni muu. Mutta kun ei. Pitää livahtaa strategisina päivinä kuulemaan toimintaohjeita klinikalle kesken työpäivän ja soitella autosta tai vessasta klinikalle puheluita päivinä, joita ei voi ennakoida kovin tarkasti. Ja harrastaa koti-inseminaatioita sen mukaan, mitä kemiallisia yhdisteitä virtsassa on. Eilen kaiken elämässäni olevan glamourin lisäksi tietenkin sohlasin ovulaatiotestien kanssa niin, että pissaa oli pitkin housuja. Elämäni tähtihetki.

Ja nyt kun pääsin vauhtiin, niin jatkan vielä. Lapsiperheellinen kaveri, jonka jo aiemmin piti tulla kyläilemään, ilmoitti olevansa parin viikon päästä tulossa perheineen, mielellään tiettynä viikonloppuaamuna ennen puolta päivää, jotta lapsi voi nukkua päiväunensa sopivaan aikaan, seuraavana päivänä siitä, kun palaamme (elämämme ensimmäiseltä) risteilyltä keskiyöllä. Toinen vaihtoehto oli sitä seuraava aamu ennen puolta päivää! Aamu-uninen lapseton lurjus oli vähällä kyllä pistää koko vierailun puihin. Minun viikonloppuaamuja ei sotketa! Kyseinen viikonloppu on kriittinen muutenkin, joko vuodan tai testaan ja piinailen kierron viimeisiä päiviä silloin. Tervetuloa meille, ihan milloin vain teidän lapsille sopii.  Tietysti voisi vetää rajan tässä, mutta kilometrejä välillämme on niin paljon, että kai minä sitten vääntäydyn sängystä.

 


Testiplussa kp 13

Aamulla oli ovulaatiotestissä hymynaama. Tein illemmalla vertailevaa tutkimusta testien välillä ja sain aiemmin parjaamastani testitikkumallista hitusen kontrolliviivaa haaleamman testiviivan ja valitettavasti Clearbluesta virheilmoituksen. Hyvin harmillista. Lähdetään kuitenkin siitä, että ovulaatio voisi tapahtua näinä päivinä. Tämä on vähän huono ajoitus.  Minulla on ollut töissä selvitettävänä eräs tähänastisen urani vaikeimpia tilanteita. Työasiat ahdistavat minua nyt kovasti, eikä siinä vielä kaikki. Juuri sain kuulla, että vuotta minua vanhempi serkkuni odottaa vauvaa. Laskettu aika on kuulemma marraskuussa. Tuli heti suorituspaineita tämän kierron suhteen. Ja samantien surua siitä, ettei meistä tulekaan syksyllä vanhempia. Tuntuu epäreilulta… Vähän toki olen iloinenkin, mutta enemmän taitaa kateus pistää. Kaikesta meneillään olevasta on niin ylikuormitettu olo, että ihan käy sääliksi itseä.


Follikkeliultra kp 11

Tänään oli follikkeliultra. Minusta ultrassa näkyi varsin monta follikkelia, mutta siellä oli vain yksi selvä johtofollikkeli lääkärin mukaan. En ole nähnyt munasarjojani niin aktiivisina aikaisemmin. Voisikohan tässä kierrossa irrota useampi munasolu kerralla? Mitään seksikieltoa ei langetettu. Ajanvarausmöhläyksen takia käynti oli ilmainen, mikä viimeaikaiset rahareiät huomioon ottaen oli kyllä tervetullut helpotus. Käynti ei siis olisi ollutkaan ihan välttämätön, mutta hoitaja ei muistanut minulle sitä kertoa… Ovulaatiotestit näyttävät toistaiseksi negaa. Tällä erää sain ohjeen, että ellei perjantaihin mennessä ole tikussa plussaa, niin pitää laittaa irrotuspiikki. Ovulaatiotestirintamalla on asiat niin, että olen aloittanut testaamaan Clearbluella, mutta en ollut ottanut huomioon vappua. Testit loppuvat kesken. Joko minun pitää mennä päivystävään apteekkiin asioimaan, tai sitten käyttää loput sekalaisesta testikokoelmasta. En oikeastaan halua nyt tehdä niillä hankalasti tulkittavilla testeillä bongailua, koska siinä käy sitten niin, että en ole varma asiasta, ja soitan perjantaina klinikalle ja saatan joutua pistämään ilman ennakko-opastusta. Muuten elämä onkin ollut mullin mallin. Työasiat ovat tunkeutuneet henkilökohtaiseen elämään niin epämiellyttävällä ja odottamattomalla tavalla, että lapsettomuus on huolien listalla laskenut pari pykälää alaspäin. On jopa huoleton fiilis hoidon suhteen nyt, mikä on melkoinen saavutus, nimittäin aika koville uuden kierron alku jälleen kerran otti. Se on vaan pulmallista, että koska työhuolet ovat asettuneet taloksi päähäni, ei seksivaihde ole kovin korkealla.


Parasta ennen

En voinut uskoa silmiäni, kun löysin kaapistani vanhentuneita ovulaatiotestejä. Parasta ennen -aika meni umpeen jo viime vuonna! Kauanpa on tallattu näitä polkuja, kun apuvälineistökin vanhentuu. Foolihappovalmiste meni myös vanhaksi tässä kuussa. En voi muistaa, milloin ostin ne, mutta selvästikin on usein unohtunut vitamiinien popsiminen. Välillä tuntui niin turhalta niiden syöminen, kun mitään ei tapahtunut. Meneeköhän foolihappo oikeasti vanhaksi vai voikohan niitä syödä vielä? Olen välillä syönyt monivitamiinivalmistetta pelkän folaatin sijasta ja sillä saralla on mennyt vähän paremmin, koska kohta on aika ostaa uusi purkki. Vitamiiniostoksille meno tuntuu vaikealta, koska pitää ostaa purkki, jonka etiketissä on isovatsainen nainen alleviivaamassa sitä, että minun vatsan laajentuminen johtuu ihan muista asioista kuin hänellä. Vaikka ainakin tässä yhdessä vitamiinipurkissa lukee, että se on tarkoitettu myös raskautta suunnitteleville naisille, on apteekissa asioiminen näissä merkeissä minusta aina yhtä masentavaa. Olisi kiva välttää kassaneidin iloiset hymyt ja tietävät katseet. Mielikuvaharjoittelen seuraavaa apteekkivisiittiä varten tuijotusta, jolla viestin kassalle, että vielä ei ole onnittelun aika.


Murinaa huonoista tikuista

Eivät epäselvät testit olleet yhtään selvempiä nyt kuin aiemminkaan. Jos jotain tapahtui tässä kuussa, niin se tapahtui viime viikonloppuna, mutta ota niistä testeistä sitten selvää. Kun toisen viivanhan pitäisi olla vähintään yhtä vahva kuin kontrolliviiva. Testiviiva viikonloppuna oli ehkä hitusen hailakampi kuin kontrolliviiva, mutta ei niin selvästi, että automaattisesti ajattelisi testin negatiiviseksi. Alkuviikosta viiva haalistui selvästi ja eilen en saanut enää mitään kunnon viivaa näkyviin. Oliko tuo nyt sitten LH-huippu? Tapahtuiko ovulaatio? Se jää mysteeriksi. Huonoja testejä, sanon minä. Ikinä enää en niitä osta. Taidan pissiä kerralla kaikkien päälle ja vertailla viivojen värin syvyysastetta. Kumminkin ovat eri värisiä samana päivänä. Jos joku munasolu oli kehittyäkseen tässä kuussa, luulisin sen alkaneen kasvaa vasta kun hCG oli nollassa, mitä se oli kaiketi 11-12 päivää sitten. Periaatteessa tuo olisi ihan ok follikulaarivaihe, vähän lyhyt kyllä minulle. Sen verran vielä antimainostan testiä, että kyseiset testit ovat erään israelilaisen kuninkaan mukaan nimettyjä ja pakkaus väittää, että testejä voi käyttää IVF-diagnostiikassa. Mitähän ikinä sekin sitten lienee, epäilyttäviä testejä ovat joka tapauksessa.

Yllättävä käänne tilanteeseemme tuli tänään. Saimme ylimääräistä rahaa perinnön muodossa yllättävältä suunnalta. Nyt on talous turvattu, jos IVF-hoitoon saakka mennään. Perinnön testamenttaaja toivoi eläessään näkevänsä meidän lapsen. Ehkä hän pääsee auttamaan meitä sen tekemisessä. Hämmentävä käänne, hyvällä tavalla. Taidankin tästä mennä aukomaan uusinta klinikalta tullutta laskua, olen pari päivää vain mulkoillut sitä ilkeästi.