Siirron jälkeen

On menossa PP4. On yö ja tyhjä olo. Haluaisin jotain tuntemuksia, jotka kertoisivat tehdystä siirrosta. Vielä ei ole mitään. Tuleeko mitään? Välttelin päivän alkoholijuomia, mikä varmaan oli seurueessa jossain määrin huomiota herättävää. Tilasin pihvin kypsänä, miettien, että ihan varmana paljastun, vaikka ei vielä ole todistettua raskautta. On niin luonnotonta elää tässä tilassa, tietää, että alkio on juuri siirretty, mutta ei varsinaisesti raskaana. Välitila, josta voi tilanne keikahtaa kumpaan suuntaan tahansa, todennäköisemmin takaisin, eikä silloin haluaisi antaa aihetta raskausolettamiin.

Tapasin vanhaa työparia, jonka kanssa juttelin puolitoista vuotta sitten tilanteestamme oltuani sairaslomalla. Hän on mummi IVF:n ansiosta. Hän tuli kysymään suoraan, onko masu alkanut kasvaa. En ollut nokkelalla tuulella. Totesin vain, ettei ole ja että voisin vaihteeksi keskittyä työelämään. Kysyjä pettyi silminnähden tosi paljon. On se niin kurjaa tuottaa pettymys muillekin.

Siirto tehty

1. IVF:n 3. PAS tehtiin eilen. Oli hitusen hankalampi siirto kuin yleensä, sisuskalut olivat jotenkin kallellaan ja kohdukaula aiempaa tiukempi. Sitten kun spekula ja ultraääni olivat kunnolla asemoituna, jouduimme vielä odottelemaan ikuisuudelta tuntuva ajan, että laboratorion puolelta ojennettiin alkio. Alkoi epäilyttää. Labrasta kuului minusta outoja ääniä, jotain repimis- tai leikkausääniä ehkä. Outoja mielikuvia tuli mieleen. Leikelläänkö siellä broileria? Mitähän he aikovat oikeastaan siirtää? Onko labran kesätyöntekijän ensimmäinen työpäivä ehkä menossa? Kaipa siirto kuitenkin onnistui, ainakaan oljessa ei ollut tarkastettaessa enää alkiota.

Tätä siirtoa varten sulatettiin vain yksi alkio jo edellisenä päivänä ja se oli jatkanut elämäänsä mainiosti. Katsotaan, olisiko tästä sitten eläjäksi. Tämä IVF-kierros siis vielä jatkunee, mikäli tämä ei tuota tulosta. Minulla on hieman ristiriitaiset ajatukset tästä, sillä toisaalta valmistaudun työpaikan muutoksiin. Jos nyt en tule raskaaksi, kallistun sille kantille, että seuraava hoito olisi vasta puolen vuoden kuluttua, jotta voin keskittyä työhön ja stressata rauhassa, kun kumminkin stressaan.

Tänään tuikkasin vatsanahkaan taas Gonapeptylin. Siitä tuli jotenkin kummallinen olo välittömästi, mutta aika vaikea sitä oloa on kuvailla. Päivän aikana kasaantunut matalapaine, ukkonen ja lääkkeen sivuvaikutukset yhdessä saivat iltapäivällä aikaan vielä aivotoiminnan hyydyttävän päänsäryn.

Ai niin, hoito…

On käynyt niin, että olen ”paneutunut” meneillä olevaan hoitoon hieman vasemmalla kädellä. Meinaan unohtaa ottaa estrogeenit. Olen nukkunut aamuisin lääkehälytyksen ohi ihmetellen, että mitä tuokin tuossa piippaa ja viikonloppuna seurustellut naapureiden kanssa niin antaumuksella, että iltalääkkeiden otto viivästyi kahdella tunnilla. Olen keskittynyt enemmän  kesägarderoobin sisältöön ja loppukesän juhlavaatteisiin. Olen miettinyt ostoksilla ollessa vain ohimenevästi juhlavaatteita harkitessa, että peittäisivätkö nämä hypoteettisen vauvamahan kolmen kuukauden päästä, mutta suurimmaksi osaksi olen antanut piut paut sellaisille ajatuksille. Toivottavasti muistan mennä huomenna ultraan. Pakko laittaa muistutus kännykkään.

Milloin seuraava hoito?

Ehdotin miehelle vielä yhden kuukauden hoitotaukoa lisää, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan. Haluan tehdä muita asioita ennen kuin suuntaan taas huomion hoitoon ja mahdolliseen raskauteen. Ei houkuttele aloittaa uutta hoitoa parin viikon päästä kaikkine vaivoineen. Tuntuu, ettei ole fyysistä eikä henkistä energiaa hoitoa varten ihan vielä. On tiedossa matkakin, jolloin hoidon toteuttaminen vaatisi erityistä huomioimista. Olen nukkunut kehnosti viime aikoina. En ole saanut siirryttyä vielä kesäaikaan ja muutenkin uni ei usein tahdo tulla. Olo on stressaantunut, ei niinkään töistä vaan ihan tästä elämäntilanteesta.