Nega tietysti

Eipä testi viikonlopun aikana positiiviseksi muuttunut. Ainakin kuukauden hoitotauko koittaa. Mietiskelen, voiko olla, että meillä olisi sittenkin paremmat mahdollisuudet kevyemmillä hoidoilla. Nimittäin viidestä Clomi-syklistä kahdessa tuli testiplussa, joskaan ei lasta. Tähän mennessä kolmesta alkionsiirrosta negaa vain. En tiedä todistaako se mitään, mietinpähän vaan. Vaikea uskoa, että olemme tässä tilanteessa, vaikka miksemme olisi. Mieli on alamaissa. En ole myöskään vieläkään kunnolla toennut flunssasta. Ensi viikkokin painaa jo mieltä, sillä tiedossa on koulutuspäiviä ja sitä myötä tiettyjen ihmisten tapaamista. En ole yhtään sillä tuulella, että päivittäisin näitä kuulumisia hedelmällisten opiskelukavereiden kanssa ja varsinkaan en halua yhtään ”asiantuntevaa” kommenttia IVF-hoitojen onnistumisprosenteista heiltä. He eivät ymmärrä tästä mitään.


Hcg alle 5

Jalkakipu vei minut tänään päivystykseen. Mitään huolestuttavaa ei kuitenkaan onneksi ilmennyt. Otettiin verikokeita, myös hcg. Se oli alle 5, eli negaa pukkaa. Virallinen testipäivä on vasta kolmen yön päästä, mutta tuskinpa testi enää positiiviseksi muuttuu. Ei ole ollut mitään ennakkotuntemusta, vain kauhea pitkä flunssa. Olen väsynyt. Olen toisaalta helpottunut negasta, haluan hengähtää. Haluan tauon lääkityksistä. Komea negarivi tästä IVF:stä tulossa. Mitä järkeä tässä on?


Toinen pakkasalkion siirto

Ensimmäisen IVF:n toinen pakkasalkion siirto on tehty. Olen inhottavan flunssan takia sairaslomalla ainakin tänään, mutta onneksi flunssa ei estänyt siirtoa. Olisi hieman nyppinyt, jos yli kahden viikon hormonilääkitys olisi ollut ihan turha. Tällä kertaa sulatettiin kaksi alkiota, toinen ei selvinnyt sulatuksesta ja toinen selvisi pienin vaurioin. Tällä kertaa kukaan ei sanonut mitään hyvistä mahdollisuuksista. Orientaatio oli selvästi tulevassa, että sitten tämän jälkeen yksi välikierto ja sitä rataa, vaikka toki sanoivat toivovansa, että nyt se raskaus alkaisi ja suunnittelu olisi turhaa. Itse en oikein osaa ajatella muuta kuin, että josko ääneni palautuisi ja olo kohentuisi. Flunssa sumentaa olon ja vie energiat. Huomenna laitan Gonapeptylin.

Muistutuksena itselleni numeroina, että ensimmäinen IVF on tähän mennessä mennyt näin: 19 munasolua, joista 15 hedelmöittynyttä (puolet ICSI, puolet IVF),  ja näille pitkä viljely, josta yksi tuoresiirto ja 6 pakasteeseen. Tuoresiirrosta nega, ensimmäisestä PAS:sta nega, toista PAS:a varten sulatettu siis kaksi alkiota. Pakasteessa on kolme alkiota vielä. Edessä voisi olla vielä 0-3 siirtoa, todennäköisesti ehkä yksi tai kaksi.


Toisen PAS:n suunnittelua

Vatsa on kipeä taas, on ollut vaihdellen oikeastaan jo kaksi viikkoa. Yritin saada lääkärin kiinnostumaan asiasta tänään ultrassa, mutta en saanut häntä oikein pikaisella käynnillä paneutumaan tähän asiaan. Vähän hämmentynyt hänkin tästä mun samanlaisena toistuvasta vatsa- ja jalkakipuyhdistelmästä on, mutta ehkä jatkamme keskustelua myöhemmin asiasta. Ei huvittaisi olla koko ajan kipeä. Ei tämä ole mitään invalidisoivaa kipua, mutta todella häiritsevää.

Jotain uutta sentään tähän hoitokiertoon on tulossa, ja se saikin toiveeni nousemaan kattoon aamulla. Ei siihen näköjään paljon tarvita. Viikon päästä meillä on sovittuna siirto ja pistän sen jälkeen Gonapeptylin, josta Jadekivi infosi minua silloin, kun toivuin IVF:stä. Lääkärin mukaan tämä lääke saattaa parantaa kiinnittymisen onnistumista ja selvästi joidenkin kohdalla se on osaltaan auttanut onnistumaan. Pääsen taas pistämään itseäni, siitä onkin tovi. Kummallista kyllä, se tuntuu aika hauskalta. Olisin kovasti halunnut siirron olevan jo loppuviikosta, mutta ensi viikolla on ilmeisesti parempi ajankohta. Olkoon sitten niin. Toivottavasti tällä kertaa on onni matkassa.


Kp 1

Sushia, eli raakaa lohta, inkivääriä, merilevää -check

Pastoröimattomasta maidosta tehtyä juustoa -check

Pihvi medium –check

Punaviiniä -check

Pellavansiemeniä -check

Yrttiteetä -check

Olen viime päivinä nauttinut varastoon tulevan raskauden varalta ja siten taas valmis uuteen hoitoon. Kävin ostamassa kofeiinitonta teetä, kaiken varalta. Huomenna aloitan taas Zumenonin. Toivottavasti aikataulut natsaavat tässä kierrossa. Kipeä olen, vatsa- ja jalkakipua on ollut noin viikon ajan, tänään oikein kunnolla. Panadolilla ja lämpöpakkauksella pärjäilen, vaikka pannassa olevalla Buranalla olo olisi hetkessä helpompi.


Yksi viiva

Vain yksi viiva oli testissä tänä aamuna. Testi oli negatiivinen. Lääkket loppuvat tänään. Viiden päivän alkion olisi jo tänään pitänyt ilmoittaa itsestään. Tämäkään alkio ei ollut elinkelpoinen. Tein testin ennen töihin lähtöä ja päivä menikin sitten henkisessä lamaannuksessa automaattiohjauksella. Tämä ensimmäinen PAS oli sitten tässä. Toinen on tarkoitus tehdä heti perään. Tämä on ihan hirveää. Aamiaispöydässä ollessani soi radiossa Dannyn vanha kappale Vain lunta kaikkialla. Siis Dannyn kappale, en todellakaan ole fani, mutta tämä kappale sopi täysin tunnelmaan. Onneksi oli sitä kakkua.


Huomenna

Yhden yön päästä tiedän tuloksen. Saapa nähdä tuleeko uni.

Tein kakkua. Jos tulos on positiivinen, voi juhlia sillä. Jos tulos on nega, on kiva, että on kakkua.


Sitten kun minä olen raskaana…

Eilen lähti lapasesta moni asia. Ensinnäkin sallin itseni surffailla äitiysvaatesivuilla haaveilemassa mitä pukisin, jos olisin tukevasti raskaana. En ole tosi pitkään aikaan tehnyt sitä, viimeksi varmaan silloin kun itse asiassa olin raskaana. Se on vähän niin kuin tulpan ottaisi pois, kaikki haavekuvat ja toiveet lähtevät tulvimaan mieleen vuosien takaa. Ajalta, jolloin uskalsin haaveilla raskaudesta ja vauvasta. Hyvä, etten mennyt tilaamaan jotain vaatteita. Sekoilin pitkästä oikaa myös parin raskauslaskurin parissa, jotka antoivat viikon eron laskettuun aikaan riippuen siitä, syöttikö siihen viime kuukautiset vai alkion ”hedelmöityspäivän”. Sitten luin eri maiden ruokavaliosuosituksia raskaana oleville. Suomessa annetaan kaikista neuroottisimmat ohjeet, mikä ei ole ylläri sinänsä. Eri maiden ohjeet poikkeavat myös kovin toisistaan, osin myös bakteeririskien osalta esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa. Siinä missä täällä kehotetaan välttämään yrttiteetä (huom. ei kuitenkaan mausteita),  mutta sallitaan muutama kuppi teetä, Ranskassa kehotetaan välttämään kofeiinipitoisia juomia ja juomaan sen sijaan yrttiteetä, mikäli luotettavia nettilähteitä on uskominen. Netissä hilluminen kyllä kostautui. Aloin panikoida inkivääristä. Viikonloppuna kahdessa eri ateriassa oli inkivääriä, ja sehän on tällä THL:n listalla ruoista, joita on vältettävä paremman tiedon puutteessa. No en muistanut tätä. Ja entäs ne pellavansiemenet? Justiinsa olen ostanut kotiin leipää, missä on pellavansiemeniä ja sitäkin söin. Oi joi ja voi voi. Tuleeko nyt inkivääri-kadmium-myrkytys alkiolle, jos se mahassa vielä porskuttaa? Mutta sen minä oikeastaan haluaisin tietää, että kenen ruokavaliossa pellavansiemenillä on niin suuri osuus, että kadmium on oikeasti ongelma? Kadmiumia on muissakin elintarvikkeissa, kun aloin asiaa selvittää. Katkarapujen syömistä ei esimerkiksi kielletä, niistä löytyy kadmiumia.

Onko siellä mahassa vielä joku? Nilkkoja särkee pahaenteisesti, jalkoja palelee ja alavatsalla on outo tunne. En vuoda. Olen päättänyt, etten vuoda liian aikaisin. Yleensä nämä tuntemukset enteilevät vuotoa, mutta voisivatkohan ne enteillä muutakin? Sietämätön jännitys. En saanut kunnolla nukuttua jännitykseltäni, olin muutenkin pedannut tilanteen huolellisesti haaveilu- ja huolisurffauksella illan aikana. Ylihuomenna on vasta testipäivä. Kaapissa on vain yksi testi. Jos se on negaa, niin syön inkivääriä pellavansiemenillä ja pastoröimattomasta maidosta tehdyllä juustolla. Palan painikkeeksi otan yrttiteetä ja alkoa. Ugh.


Hermoilen

Armoton jännittäminen on sittenkin alkanut. Olen alun suhteellisesta tyyneydestä huolimatta alkanut hermoilla enemmän ja enemmän. Eilen illalla aloin vahdata oloja ja tänään tuntuu ihan siltä kuin kaikki toiveita ylläpitäneet oireet olisivat tiessään. Heräilin aamuyöstä tosin suun kuivuuteen ja janoon, mutta sen ajattelen johtuvan eilisistä poppareista. Testiin on aikaa neljä päivää. Yritän kovasti ajatella, että tämä alkio elää, jos se niin haluaa ja että pääsemme vielä yrittämään uudestaan, jos tämä alkio ei kykene kehittymään eteenpäin. Toivoisin niin kovasti, että hoito onnistuisi tällä kertaa eikä jäisi tähän alkumetreille.


Uimahallipaniikki

Minun lempiliikuntamuoto on vesiliikunta. Olen viime vuoden aikana elvyttänyt tämän harrastuksen ja liittynyt tätien vesijumpparyhmään. Minua kiellettiin menemästä uimaan heti siirron jälkeen viime viikolla, mutta lääkäri tuntui suhtautuvan hieman varauksellisesti uimiseen muutenkin tässä tilanteessa Lugesteronin valumisen takia. Hän ei silti ehdottomasti kieltänyt minua tällä viikolla uimasta, joten menin hyppimään altaaseen tätien kanssa, koska se on kivaa. Polskimme yhdessä ja roiskutimme vettä antaumuksella. Yleensä olen aina rentoutunut jumpan aikana ja varsinkin jälkeen, mutta tällä kertaa ahdisti. Jännitin lantionpohjan lihaksia ihan ylipaljon, jottein uima-altaan vesi huuhtelisi ihan kaikkea lääkettä pois ja alkiota siinä mukana. Yritin vakuuttaa itseni siitä, ettei vesi millään huuhtele kohtua sisäpuolelta, mutta tunnetila meinasi voittaa järjen. Harkitsin ryntäämistä altaasta kesken kaiken, mutten lopulta tehnyt sitä vaan heiluin mukana loppuun asti. Jumpan ajoitus oli kuitenkin strategisesti hyvä, koska ehdin laittaa Lugesteronit hyvin vasta sen jälkeen. Käsittääkseni kukaan ei ehdottomasti kiellä uimista naisilta, jotka oikeasti ovat raskaana. Toivottavasti en sabotoinut mahdollisuuksiamme. Liikuntahan on hyvästä, eikö? Muistan vuosien takaa jonkun voidemainoksen, jossa solakka nainen kertoi alkaneensa uida säännöllisesti raskausaikanaan. Se on jättänyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, ihailin tuota mainoksen naista. Uimisen täytyy siis olla hyväksi. (Mieheen lähtemättömän vaikutuksen on jättänyt uimiseen liittyvä mainos, jossa mies nousee uima-altaasta ja alkaa syödä suklaapatukkaa.)

Olen saavuttanut normaalipainon rajan tekemättä suuremmin itse mitään asian suhteen. Metformiinin aloitus on vaikuttanut tähän myönteisesti, hiljalleen on hävinnyt n. 3kg. Ehkä tuolla uimisella on ollut joku merkitys, mutta aika pieni, koska en voi väittää liikkuvani muuten erityisen paljon. Olen syönyt säännöllisemmin ja viime aikoina olen ollut kiinnostuneempi ruoan laadusta kuin vähään aikaan. Myönnän haaveilevani mitoista, joissa olin ennen lapsettomuuskriisiä. Nyt ei ole mitenkään oikea aika laihduttaa, en muutenkaan usko laihduttamiseen. Jos raskaus tästä alkaa, se varmasti lisää motivaatiota hyvään ruokavalioon.