Kolmannelle trimesterille

Ymmärrykseni mukaan olen nyt kolmannella raskaustrimesterillä. Eri lähteissä tuntuu olevan erilaisia rajoja sille, milloin viimeinen kolmannes alkaa. Se alkaa joko nyt, tai viikon päästä tai se alkoi jo viikko sitten. Yhtä kaikki, jos synnytys tapahtuisi laskettuna aikana, siihen olisi lähes tasan kolme kuukautta enää. Täysiaikainen tämä raskaus olisi jo noin kymmenen viikon kuluttua. Hui sentään!

Olen lentänyt koko päivän ympäriinsä, kun työpäivän lomassa piti käydä neuvolalääkärillä ja vielä hammaslääkärillä. Vaavi on varmaan ollut aika kippuralla koko päivän mahassa, koska sellaista kyytiä olen tänään mennyt, että hyvä on, että ehdin jotain edes syödä. Vauhdikkaan päivän onnistumisiin on luettava reiätön suu ja ennen kaikkea yksi menestyksekäs taskuparkkeeraus, ensimmäinen meidän aiempaa isommalla autolla. Päivän vauhti ei kumma kyllä aiheuttanut erikoisemmin supistelua, mikä on aika jännä, koska niin herkästi niitä on ollut. Vauva on ollut hieman hiljaisemmin liikkuva tänään varmaan minun kovasta menosta johtuen, yleensä vauvan vilkkaampina aikoina supisteluja tulee enemmän.  Viimeisin villitys vaavilla on ollut pään tai pepun työntäminen erilaisiin viistoasentoihin, mikä tuntuu kyllä aika tukalalta ja laukaisee helposti supistuksen.

Neuvolalääkärin tapasin tänään ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana. En ehkä itse ollut parhammillani tänään, koska minulla oli niin kiireinen aikataulu. Yleensä olen saanut neuvolakäynnit järjestymään omalle vapaapäivälleni ja terveydenhoitajan kanssa on ollut aikaa puhua perusteellisesti asiat, joita on miettinyt, mutta tämän käynnin suhteen oli tehtävä kompromissi ja tultava kesken työpäivän. Kesken töiden minun on aika vaikea orientoitua omiin asioihini. Käynti oli speksit huomioiden ihan onnistunut. Nyt lähinnä sapettaa, että kävin pari viikkoa sitten hankkimassa pahaa mieltä ja tuhlaamassa rahaa yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Kohdunsuun tilanne ei ole etenemässä kypsempään suuntaan. Kiinni on eikä viikkoihin nähden poikkeavaa löytynyt. Ylimääräistä kontrollia ei nyt sovittu ja mikä myös tärkeää, nyt ei mitään sairaslomaakaan tule.

Erikoista oli se, että SF-mittaa lääkäri sai tänään 1cm vähemmän kuin terveydenhoitaja neljä päivää sitten. Liekö käsialakysymys vai vauvan erilainen asento? Toivottavasti jompi kumpi näistä. Pieni jännitysmomentti seuraavaa neuvolakäyntiä varten tästä jäi. Maha on kyllä kasvanut. Enää ei ole toivoakaan siitä, että mahtuisin tavallisiin housuihini. Nekin farkut, jotka sopivat vielä toisen kolmanneksen alussa menevät enää kiinni vain hiuslenkin avulla. Raskausvaatekaappia on pitänyt täydentää. Joitakin vaatteita olen tehnyt itse. Sain myös äskettäin muutamia kivoja käytettyjä vaatteita lahjoituksena.  Talvitakin jouduin hankkimaan, sillä väljänä pitämäni takki alkaa siihen malliin täyttyä mahan kohdalta, ettei sillä loppuraskautta voi mennä. Yksi suosikkiraskausvaatteistani on Moodkit, joita minulla on nyt kaksi. Se ei purista mistään eikä sen legginsit myöskään valu, koska ne kiinnitetään yläosaan neppareilla. Voin lämpimästi suositella. Kotona voi hiippailla kissanaisena pelkässä Moodkitissa ja sen voi yhdistellä monenlaisten vaatteiden alle. Melkein toivon pelkästään tämän Moodkitin takia, että saisin joskus olla uudestaankin raskaana! Olen jotenkin niin onnellinen siitä, että vihdoin minäkin saan pitää kauan himoitsemiani raskausvaatteita.

Screenshot 2013-11-19 17.28.24 Screenshot 2013-11-19 17.33.57


Turhauttava lääkärikäynti

Ja heti uutta päivitystä perään. Siis mitä ajattelinkaan tilatessani lääkäriaikaa yksityiselle lapsettomuusklinikalle, kun varasin ajan juuri sille lääkärille, jota yleensä välttelen. Viimeiset käynnit hänen luonaan olivat ok, joten varmaan ajattelin, että menköön tälläkin kertaa, kun muistelin heidän toivottaneen meidät tervetulleiksi myöhemmin raskaudessakin. Virhe! Vaikka normaalisti käyn oman alueen neuvolassa, en halunnut mennä neuvolalääkärille, joka on hieman liian tuttu muuta kautta. Ehkä olisi kannattanut antaa hänelle tilaisuus.

Kävin siis keskiraskauden lääkärikäynnillä lapsettomuushoitopaikassamme. Käynti oli kummallinen. Piti ensinnäkin selittää, miksi ylipäänsä tulin sinne. Tuli vahvasti sellainen olo, että ei todellakaan olisi pitänyt, vaikka maksan käynnistä omalla rahalla. En muistanut puhua asioista, joista olisin halunnut puhua. Tavallaan ehkä hyvä, sillä ne asiat, joista puhuin jotenkin eivät ehkä tulleet kuulluiksi tai jotenkin kääntyivät niin, että olin enemmän huolissani sieltä lähtiessä, kuin sinne mennessä. Pahin oli se, kun selitin, että olen pystynyt olemaan vähemmän huolestunut 24. viikon jälkeen ja lääkäri vain tokaisi, että hyvät mahdollisuudet vauvalla on vasta 34. viikon jälkeen. Kiitos kovasti, tämähän olikin oikein tervetullut näkökulma. Jäi jotenkin myös outo tunne siitä, ettei meidän vauva siellä oikein kiinnostanut tai ainakaan se ei kiinnostanut, mitä yritin hänestä kertoa. Tilanteen pelasti lopuksi se, että meidän luottolääkärimme tuli juttelemaan hieman epämuodollisemmin, kun olimme jo lähdössä.

Minullahan on ollut kivuttomia supistuksia vaihtelevasti hieman rasituksesta riippuen jo raskauden puolivälistä. Lääkäri oli nyt sitä mieltä, että kohdunsuu on hieman pehmennyt. Se on kyllä täysin suljettu ja yhtä pitkä kuin ennenkin. Vauva voi edelleen hyvin. Kaikki saattaa olla täysin normaalisti raskauden vaiheeseen nähden, mutta toisaalta kohdunsuu voi olla hiljalleen kypsymässä hieman turhan aikaisin, kun tuota supisteluakin on. Lääkäri ei tavallaan ollut huolissaan, mutta silti sain kehotuksen mennä neuvolalääkärin viikottaisen seurantaan joksikin aikaa. Jotenkin hän onnistui asettelemaan sanansa niin, että huolestuin silti. Nyt en osaakaan enää suhtautua ihan niin huolettomasti näihin supistustuntemuksiin. Liikuntaharrastukset saa todellakin jättää, niin kuin olen tehnytkin jo. Hidas kävely iltaisin aiheuttaa myös herkästi supisteluja. Ei todellakaan huvittaisi joutua saikulle, pää hajoaa, jos taas pitää lepäillä vain kotona. Töitä olisi enää vain kuusi viikkoa ennen joululomaa ja sen jälkeen enää reilu viikko ennen äitiyslomaa.

Ennen kaikkea minua kuitenkin eniten jäi mietityttämään se, miten kummallista lapsettomuusklinikan lääkärin suhtautuminen raskauteen tässä vaiheessa oli. On erikoista käydä vuosia hoidossa, ja sitten tässä pisteessä ei osoitetakaan samanlaista kiinnostusta kuin hoitojen aikana. Jotenkin vähän sellainen hylkäämiskokemus ehkäpä. Eihän tässä vielä maalissa olla! Onneksi meillä on kiva neuvolantäti, joka on tätä lääkäriä parempi kuuntelemaan.

P.S. Sokerirasituksessa tänään sokeriliemen juomisen jälkeen vaavi järjesti mahassa melkoiset bileet.


Rakenneultra

Kauan odotettu ja hieman pelättykin rakenneultra on viimein tehty ja kaikki oli kunnossa! Vauva näytti oikein hyvältä eikä mitään poikkeavaa löydetty. Sukupuolikin näytti varsin selvältä. Olen helpottunut jollain tavalla. Jännitys kasvoi sitä mukaa kun ultra lähestyi, mutta kun sentään viime viikolla näin vauvan ultrassa pikaisesti, en vastoin tapojani ollut erityisen huolissani siitä, että vauvalla itsellään olisi jotain pielessä. Erityisesti minua viime päivinä jännitti sukupuoli. Kumpi vaan olisi oikein tervetullut, mutta minusta on tuntunut, että itsestäni olisi kovin erilaista olla äiti tytölle kuin pojalle. Sukupuolioletus on minulle oikein mieluisa. Nyt on helpompi miettiä hankintoja, vaatetusta ja huoneen sisustamistakin. Myös jotenkin orientoituminen äitiyteen helpottui sukupuolitiedon myötä, siitä ehkä lisää toiste. Hoitaja povasi minulle lisää unettomia öitä, sillä vauva on jo nyt aika kova liikkumaan. Istukka sijaitsee takaseinässä eikä sekään vaimenna potkuja. Tunnen liikkeet välillä todella selvästi ja jonkinlaista vuorokausirytmiäkin liikkumisessa näyttää olevan. Olen jo harjoitellut tuota valvomista tällä viikolla, kun pari yötä sitten vauvalla oli melko kova meininki läpi yön ja minulla lisäksi harjoitussupistuksia. Olen koittanut ottaa rennosti tuon yön jälkeen, sillä ei tarvitsisi pahemmin minusta niitä harjoitussupistuksiakaan vielä tulla. Pitää vähän testailla, että minkälaiset puuhat kannattaa jo jättää vähemmälle. Selvästi lepo kyllä vähentää supisteluja.


Säikähdys

Olen toipumassa säikähdyksestä, jonka koin viikonloppuna. Yhtenä iltana ilmaantui pientä verenvuotoa. Samana päivänä oli ollut vielä supistustuntemus tai ehkä useampikin, joka tapauksessa yksi varsin napakka supistus oli. Kaiken huipuksi mies oli ulkomailla ja minäkin olin poissa kotikaupungistani ja tien päällä. Olin aivan valtavan huolissani vauvasta yhtäkkiä. Nytkö kaikki päättyykin? Nytkö, kun mies on kaukana? Onko kaikki valmistautuminen sittenkin ollut aivan ennenaikaista? Vauva ei vielä pärjäisi kohdun ulkopuolella. Vuodosta huolimatta vauva liikkui ja mihinkään ei sattunut. Heti perille saavuttuani menin paikalliseen päivystykseen. Päivystyksessä ei ollut ruuhkaa ja palvelu oli todella huomaavaista verrattuna kokemuksiini oman kaupunkini sairaalasta. Pääsin melkein heti päivystävän gynekologin tutkimukseen. Mitään selitystä vuodolle ei kumminkaan löytynyt. Onneksi niin. Vauva oli rauhallisena vatsassa, istukka takaseinässä turvallisella alueella ja vettä oli hyvin. Enää ei myöskään vuotanut mistään. Tulehdusnäytteiden vastauksia kuitenkin odottelen vielä. Jouduin kuitenkin sairaslomalle varmuuden vuoksi. Ehkä se on tarpeen. Ainakaan ei supistele nyt. Kaikki on sittemmin vaikuttanut normaalilta. Olen tosin muutenkin vähän kipeänä ja antibioottikuurilla, joten senkin puolesta ihan hyvä juttu.

Yritän suhtautua luottavaisesti jatkoon, vaikka tällaisen säikähdyksen koimme. Huomenna alkaa rv 22. Vauvan pitäisi kasvaa mahassa vielä aika kauan, että sen olisi turvallista syntyä. Tosin muutaman viikon päästä olisi jo mahdollisuuksia selvitä kohdun ulkopuolella. Koko ajan liikkeet voimistuvat ja mahakin tuntuu kasvavan kovasti. Ehkä hän on oikeasti päättänyt tulla meille. Meidä pieni kulta ❤ Kunpa siellä pärjäiltäisiin hyvin.

 


Puoliväli

Raskaus on puolivälissä! Ihan uskomatonta, että tähän saakka on viimein tultu. Vielä en ole ottanut yhtäkään kuvaa vatsasta, mutta varmaan tässä jo voisi. Vielä muutama viikko, niin vauvalla on mahdollisuudet selviytyäkin jo. Liikkeet tuntuvat vaihtelevasti, mutta ne on melko helppo erottaa jo. Liikkeet tuntuvat hauskoilta pieniltä nykäksiltä tai pulputukselta, välillä edelleen sisäiseltä kutinalta. Olen välillä myös kokenut joitakin supistuksen kaltaisia tuntemuksia, en ole oikein varma mitä ne ovat olleet. Toisaalta ne voisivat ehkä olla jotain kramppeja tai kohdun kannakkeisiin liittyviä tuntemuksia, koska ne ovat tulleet äkillisen asennonmuutoksen yhteydessä. Toisaalta muutaman kerran on tuntunut mielestäni supistusmaisempi jännittyminen vatsalla. Vaikea tietää, kun ei ole aiempaa kokemusta näistä tuntemuksista. Onneksi niitä ei tule kovin usein. Kaipa supistuksia voi jo tässä vaiheessa tuntua. Tänä aamuna tuntui ylävatsalla lieviä kiputuntemuksia, ihan kuin olisin treenannut yöllä vatsalihaksia, vaikka en ole. Samaten tuntui jotain ohimenevää epämääräistä kipua nivusissa, sellaista oli aiemmin raskaudessa, mutta näköjään on taas. Mietin, että voisivatko nämä olla edelleen kohdun kasvuun liittyviä tuntemuksia. Hieman mietityttää tämä vatsanseudun elämä. Toivottavasti vauva kuitenkin pysyy vatsassa vielä toiset 20 viikkoa.