Mennyt vuosi ja raskauden tilanne

Nyt on uuden vuoden aatto. Taakse jää vuosi 2013, jonka suhteen minulla ei vuosi sitten kirjoittamani tekstin perusteella olleet toiveet katossa. Lupasin käyttää hammaslankaa. Välillä käytinkin hammaslankaa ahkerammin. Hyvä minä! Hampaissa ei ole reikiä vielä. Vuosi on siltä osin ollut onnistunut, mutta olihan se muutoin parempi vuosi kuin toivoin. Tulin raskaaksi, pysyin raskaana. Vauva on edelleen mahassa. Sain myös vakityön. Perhepiirissä tapahtui hyviä asioita. Hassua kuitenkin todeta, että suurin osa vuodesta meni raskaana ollessa tai sitä yrittäessä. Keväällä olin päässyt melko sinuiksi lapsettomuuden kanssa ja kovasti mietimme pidempää hoitotaukoa, mutta toisin kävi. Hoitotauko toki tämäkin on.

Olen aika väsyksissä. Olen viettänyt joulua minimaalisin ponnisteluin ja matalalla profiililla. Tuntui etukäteen, ettei kamalasti huvita valmistella ja että vauvan odotuksen keskellä ei ole päässä tilaa jouluasioille. Joulureissuun lähdettiin ja se vei tehokkaasti voimat. Tässä on ollut muitakin juhlia joulun lisäksi ja ihmisten tapaamisia, mikä kaikki on oikein mukavaa kyllä, mutta en ihan samaan tapaan jaksa sitä kuin normaalisti. Lisäksi viime yö meni päivystyksessä mystisen vatsakivun kanssa, joten rytmi on nyt sitten totaalisen sekaisin. Mitään erikoisempaa ei päivystyksessä onneksi todettu. Vauva oli mahassa eilen todella vilkas ja vaihtoi asentoansa tämän tästä, käyrälläkin hän protestoi antureita oikein pontevasti, ehkäpä se kaikki mellastus sai vatsalihakset kipuilemaan ja kramppaamaan. Tänäänkin vielä hän majaili puoli päivää painaen jotain kipua tuottavia kohtia vatsan sivulla, nyt illasta alkaa olla vähän helpompaa.

Laskettuun aikaan on kaiketi kuusi viikkoa aikaa. Olo alkaa hiljalleen olla aika raskas. Sormet ovat tönköt, turvoksissa ja kipeät. Mukavaa nukkumisasentoa joutuu hakemaan. Välillä hengästyttää. Ateriakokoa on pitänyt pienentää, ettei kauheasti närästä. Ajatuskaan ei kulje ihan entiseen tapaan. Silti olen sitä mieltä, että on oikein mukavaa olla edelleen raskaana eikä synnyttämään ole totisesti mikään kiire. En ole siihen vielä ollenkaan valmis. SF-mitta on kasvanut keskikäyrällä tai vähän sen päällä. Kumma kyllä eilen päivystyksessä painoarvio vauvalle oli varsin siro. Kummatkin menetelmät ovat hieman epätarkkoja, saa nähdä mikä on totuus, kunhan hän syntyy. Toivoisin itse keskikokoista vauvaa. Toivottavasti vauva myös asettuisi pian oikeaan tarjontaan. Sen verran iso kaveri hän jo on, että voltit mahassa ovat aika hankalan tuntuisia. Vielä on toki aikaa. Jännittää vaan, tajuaako tämä vauva asettua pää alaspäin, kun niin vähän siinä asennossa tuntuu viihtyvän.

Täällä blogimaailmassa kulunut vuosi on ollut monelle blogituttavalle onnekas. Plussia on saatu siellä täällä ja monet vauvoista ovat jo maailmassa. Olen oikein onnellinen kaikkien teidän puolesta ja iloinen siitä, että monen kanssa on voinut kulkea tätä matkaa yhdessä tänä vuonna. Hyvää uutta vuotta kaikille teille, jotka olette tänä vuonna edelleen seuranneet meidän taivalta! Kohta alkaa vuosi 2014, joka on vauvamme syntymävuosi. Toivottavasti hän selviytyy tulevista koitoksista!


Toiselle välikierrokselle

Näin sitä taas lähtee uusi kierros käyntiin. Vatsaa on koskenut jo viikon. Ihan peruskierto edellisestä muotoutui muuten. Hoitojen myötä vatsakivut ovat tulleet valitettavan tutuiksi, se vähän mietityttää. Vatsassa on jotain vialla, luulen. Varmaan endometrioosia, sopisi kuvaan. Emme vielä lähde hoitoon, odotamme toisen kuukauden. Päätimme asian eilen varmaksi, juurikin sopivasti. Huomaan voimieni vähän palautuneen jo.

Olemme puhuneet mielikuvalapsesta, minkälaista mielikuvaa olemme vaalineet. On joitain kuvitelmia, minkälainen meidän lapsi olisi. Joudummeko luopumaan niistä täysin? Kuvitelmat ovat rakkaita, vaikka tuskin milloinkaan ihan sellaisina toteutuvat muutenkaan. Tuntuu, kuin haave etääntyisi meistä jälleen vähän kauemmas. Usko hoitoihinkin on koetuksella. Kannattaako vielä yrittää?


Välikierroksella

Pettymys tuntuu joka kohdassa. Olen tosi väsynyt. Tämä viikko tuntuu kestäneen ikuisuuden ja meneillään olevat  koulutuspäivät tuntuvat ylivoimaisilta. Erityisesti koulutuksen sosiaalinen puoli on vaikeaa, vuosi toisensa jälkeen vaikeampaa. Vauvoja putkahtelee sieltä täältä. Opiskelukaverit kertovat perhekuulumisiaan. Minulla ei ole mitään kivaa kerrottavaa. Käyn töissä. Etsin uralle suuntaa. Ei lapsia. Tämä tilanne vuodesta toiseen. Jotenkin tunnen itseni kovin epäonnistuneeksi. Olisi tilaisuus viettää iltaa muutaman läheisemmän kaverin kanssa tänään. Emmin vielä, menenkö. Olen hyvin epäsosiaalisella päällä ja viimeisin epäonnistunut hoito kirvelee niin paljon, etten tiedä jaksanko tavata ketään enää tänä iltana. Tai ehkä ei pelkästään viimeisin hoito kirvele. Kolmesta perättäisestä siirrosta on tullut nega. Alkioita ei ole pakasteessa enää kuin puolet alkuperäisestä. Mietin, mahdammeko kohta olla jo tekemässä toista IVF-hoitoa. Alan myös jännittää loppuvuoteen sopimaani työpätkää, sillä ei ole mitään saumaa, että olisinkin tuona ajankohtana äitiyslomalla. Olenkohan ottamassa liian suuren haasteen vastaan? Onko minulla uuteen työhön voimia?

Kuukautiset alkoivat eilen. Päivää aikaisemmin alkoi kova vatsakipu ja vuodon alkaessa tarvitsin 600mg ibuprofeenia ja 1g parasetamolia, jotta pääsin liikenteeseen aamulla. Jalkakivut ovat kyllä lähes poissa. Olen myös nukkunut aika huonosti viime päivinä. Yhtä kaikki olo on ollut fyysisesti ja henkisesti melko surkea. Välikierto on tosiaan tarpeen.


Toisen PAS:n suunnittelua

Vatsa on kipeä taas, on ollut vaihdellen oikeastaan jo kaksi viikkoa. Yritin saada lääkärin kiinnostumaan asiasta tänään ultrassa, mutta en saanut häntä oikein pikaisella käynnillä paneutumaan tähän asiaan. Vähän hämmentynyt hänkin tästä mun samanlaisena toistuvasta vatsa- ja jalkakipuyhdistelmästä on, mutta ehkä jatkamme keskustelua myöhemmin asiasta. Ei huvittaisi olla koko ajan kipeä. Ei tämä ole mitään invalidisoivaa kipua, mutta todella häiritsevää.

Jotain uutta sentään tähän hoitokiertoon on tulossa, ja se saikin toiveeni nousemaan kattoon aamulla. Ei siihen näköjään paljon tarvita. Viikon päästä meillä on sovittuna siirto ja pistän sen jälkeen Gonapeptylin, josta Jadekivi infosi minua silloin, kun toivuin IVF:stä. Lääkärin mukaan tämä lääke saattaa parantaa kiinnittymisen onnistumista ja selvästi joidenkin kohdalla se on osaltaan auttanut onnistumaan. Pääsen taas pistämään itseäni, siitä onkin tovi. Kummallista kyllä, se tuntuu aika hauskalta. Olisin kovasti halunnut siirron olevan jo loppuviikosta, mutta ensi viikolla on ilmeisesti parempi ajankohta. Olkoon sitten niin. Toivottavasti tällä kertaa on onni matkassa.