Äitiysloma häämöttää

Nyt se on jo ihan nurkan takana, nimittäin äitiysloma. Ennen joululomaa laskin työpäiviä, kun alkoi töissäkäynti ottaa aika koville jo. Olen vielä näinä parina viime viikkona käynyt tavallisesti töissä, mutta pyhien ansiosta työpäiviä on ollut vain kourallinen. Unirytmi on edelleen ihan sekaisin ja erilaisia unta häiritseviä kremppoja on alkanut tulla ihan uudessa mittakaavassa. Siinä mielessä alan olla ihan kypsä jo jäämään pois töistä. Viime yönä alkuyö oli yhtä riesaa riesan perään. Ensin oli pahoinvoiva olo. Sitten en löytänyt asentoa, sillä alkoi särkeä nivusia ja häpyluuta. Avuksi koitin lämpöpakkausta. Asettelin myös kolme ekstratyynyä paikoilleen. No, sitten tuli kuuma. Vauva alkoi myös mellastaa kovasti. Avuksi kipuun otin lopulta Panadolia, avattiin ikkuna, sijoittelin peittoa paremmin, kävin vessaassa, kävin juomassa ja vaihtamassa kevyemmät vaatteet… Paha olo alkoi jo väistyä, mutta sitten tulikin sietämätön nälkä… Kävin vielä syömässä. No, sitten kun palasin vaaka-asentoon, alkoi tietysti närästää. Otin Rennietä. Kello oli yli kaksi kun viimein nukahdin. Tällaista sähläämistä nämä yöt ovat minulla alkaneet olla. Ei enää tällä meiningillä montakaan työpäivää jaksaisi. Toisaalta yllättävän virkistävää oli kyllä olla töissä huononkin yön jälkeen. On ristiriitaiset tunnelmat, toisaalta olen ihan valmis jäämään äitiyslomalle, mutta toisaalta se tuntuu vähän pelottavaltakin. Töissä on vierähtänyt jo ainakin viisi vuotta putkeen ja vaikka kuinka olen kaivannut taukoa siihen, niin nyt se ei tunnukaan niin kriittiseltä. Elämänmuutos on aika iso. Miten saankaan ajan kulumaan, kun tilanne on se, etten esimerkiksi juuri pysty enää käsitöihin niin kuin olin suunnitellut. Kädet ovat niin pökkelöt ja kipeytyvät rasituksesta tavallista helpommin.

Joululomalla ollessa olen ehtinyt kovastikin miettiä synnytystä ja se on varsinkin yöaikaan alkanut pyöriä mielessä. Katsoin parina päivänä putkeen toisen tuotantokauden sarjasta Hakekaa kätilö! Varmaan sekin oli jonkinlaista valmentautumista tulevaan. Sarja tuli uniin elävästi. Huomasin, että hieman erilaisesta vinkkelistä katselin näitä jaksoja nyt, kuin reilu vuosi sitten ensimmäistä tuotantokautta katsellessa, olin silloin sairaslomalla IVF:n jälkimainingeista. Tuntuu kyllä, että nivusseudun kivut olisivat merkki siitä, että keho on alkanut hiljalleen valmistautua synnytykseen. Minä en koe olevani henkisesti valmis. En osaa kuvitella itseäni synnyttämässä, ihan kuin se ei ollenkaan koskisi minua vieläkään. Tai osaan ja en osaa, vaikea selittää. Mahassa on kyllä vauva, joka kohta varmaan on täällä meidän kanssa, mutta että sen pitäisi sieltä jotenkin tulla poiskin… Epätodellista. Vielä ei vaikuta mitään asettumista tapahtuneen, vaan pyörimistä ja hyörimistä on monena päivänä mahassa tapahtunut, kuin myös monena yönäkin… Ihan heti ei vauva kaiketi ole tulossa. Sopiva aikaikkuna olisi 3-5 viikon sisällä. Kaikenlaista kremppaa alkaa olla jo niin riittävästi, että sen ansiosta synnytystä tavallaan jo odottaakin. Vaivojen lista on pitkä: närästys, uudelleen ilmaantunut pahoinvointi, unipulmat, turvotukset, kivut vaihtelevissa nivelissä, levottomat jalat, väsymys, kuumuus, supistelut… Pääasiassa siedettäävää kyllä, kunhan eivät kaikki iske kerralla. Mahassa olevaa melskettä on sentään niin kiva edelleen kuulostella, että ihan varmasti on outoa, kun yhtäkkiä siellä ei olekaan enää ketään.


Mennyt vuosi ja raskauden tilanne

Nyt on uuden vuoden aatto. Taakse jää vuosi 2013, jonka suhteen minulla ei vuosi sitten kirjoittamani tekstin perusteella olleet toiveet katossa. Lupasin käyttää hammaslankaa. Välillä käytinkin hammaslankaa ahkerammin. Hyvä minä! Hampaissa ei ole reikiä vielä. Vuosi on siltä osin ollut onnistunut, mutta olihan se muutoin parempi vuosi kuin toivoin. Tulin raskaaksi, pysyin raskaana. Vauva on edelleen mahassa. Sain myös vakityön. Perhepiirissä tapahtui hyviä asioita. Hassua kuitenkin todeta, että suurin osa vuodesta meni raskaana ollessa tai sitä yrittäessä. Keväällä olin päässyt melko sinuiksi lapsettomuuden kanssa ja kovasti mietimme pidempää hoitotaukoa, mutta toisin kävi. Hoitotauko toki tämäkin on.

Olen aika väsyksissä. Olen viettänyt joulua minimaalisin ponnisteluin ja matalalla profiililla. Tuntui etukäteen, ettei kamalasti huvita valmistella ja että vauvan odotuksen keskellä ei ole päässä tilaa jouluasioille. Joulureissuun lähdettiin ja se vei tehokkaasti voimat. Tässä on ollut muitakin juhlia joulun lisäksi ja ihmisten tapaamisia, mikä kaikki on oikein mukavaa kyllä, mutta en ihan samaan tapaan jaksa sitä kuin normaalisti. Lisäksi viime yö meni päivystyksessä mystisen vatsakivun kanssa, joten rytmi on nyt sitten totaalisen sekaisin. Mitään erikoisempaa ei päivystyksessä onneksi todettu. Vauva oli mahassa eilen todella vilkas ja vaihtoi asentoansa tämän tästä, käyrälläkin hän protestoi antureita oikein pontevasti, ehkäpä se kaikki mellastus sai vatsalihakset kipuilemaan ja kramppaamaan. Tänäänkin vielä hän majaili puoli päivää painaen jotain kipua tuottavia kohtia vatsan sivulla, nyt illasta alkaa olla vähän helpompaa.

Laskettuun aikaan on kaiketi kuusi viikkoa aikaa. Olo alkaa hiljalleen olla aika raskas. Sormet ovat tönköt, turvoksissa ja kipeät. Mukavaa nukkumisasentoa joutuu hakemaan. Välillä hengästyttää. Ateriakokoa on pitänyt pienentää, ettei kauheasti närästä. Ajatuskaan ei kulje ihan entiseen tapaan. Silti olen sitä mieltä, että on oikein mukavaa olla edelleen raskaana eikä synnyttämään ole totisesti mikään kiire. En ole siihen vielä ollenkaan valmis. SF-mitta on kasvanut keskikäyrällä tai vähän sen päällä. Kumma kyllä eilen päivystyksessä painoarvio vauvalle oli varsin siro. Kummatkin menetelmät ovat hieman epätarkkoja, saa nähdä mikä on totuus, kunhan hän syntyy. Toivoisin itse keskikokoista vauvaa. Toivottavasti vauva myös asettuisi pian oikeaan tarjontaan. Sen verran iso kaveri hän jo on, että voltit mahassa ovat aika hankalan tuntuisia. Vielä on toki aikaa. Jännittää vaan, tajuaako tämä vauva asettua pää alaspäin, kun niin vähän siinä asennossa tuntuu viihtyvän.

Täällä blogimaailmassa kulunut vuosi on ollut monelle blogituttavalle onnekas. Plussia on saatu siellä täällä ja monet vauvoista ovat jo maailmassa. Olen oikein onnellinen kaikkien teidän puolesta ja iloinen siitä, että monen kanssa on voinut kulkea tätä matkaa yhdessä tänä vuonna. Hyvää uutta vuotta kaikille teille, jotka olette tänä vuonna edelleen seuranneet meidän taivalta! Kohta alkaa vuosi 2014, joka on vauvamme syntymävuosi. Toivottavasti hän selviytyy tulevista koitoksista!


Valintoja, vaivoja ja valmistautumista

Raskaus on edennyt jo 32. viikolle. Äitiysloman alkamiseen on kolmisen viikkoa aikaa, mutta joulun ansiosta jäljellä on vain muutamia työpäiviä enää. Neuvolakäynnit alkavat pian tihentyä. Se on ihan mukava. Kohdun SF-mitta kasvaa keskikäyrällä, vaikka edelleen saan kuulla muka pienestä mahastani ärsyttäviä kommentteja. Se ei ole objektiivisesti eikä kyllä enää subjektiivisestikaan pieni. Olen jokseenkin pitkä, joten vauva näköjään mahtuu aika hyvin mahaan ilman, että näytän valaalta. Vaivojakin on jonkin verran ollut, erilaisia kuin ennen. Saimme Vau-kirjan (sen, jonka tekstit ovat myös täällä) aikanaan lapsettomuusklinikalta mukaamme ja täytyy todeta, että hämmästyttävää kyllä vointi ja vaivat ovat monessa kohtaa noudatelleet lähes täysin kirjassa mainittuja ajankohtaisia oireita. Viimeisimmät riesat ovat kova närästys, turvotukset ja klo 21 toistuva levottomat jalat -oire. Tämä oiretrio vaivaa erityisesti iltaisin. Väsymys on tehnyt myös toisen tulemisen. Onneksi levottomat jalat eivät vaivaa enää nukkumaan mennessä vaan ohittuu usein kylmä- tai lämpöhoidolla. Verenpaine on pysynyt ihan hyvänä toistaiseksi. Turvotukseen kehotetaan juomaan reilusti vettä, mutta se on närästyksen takia aika vaikeaa. Närästystä nimittäin tulee ihan mistä vaan, tavallisista miedoista ruoistakin, vaikka enemmän tietysti perinteisesti närästyttävistä ruoista. Tuleepahan nyt jouluna syötyä kohtuudella ja jätettyä suklaat aika vähälle. Muutenkin ruokamielessä joulusta tulee hieman tylsä, kun en voi syödä kalasuosikkejani tällä kertaa.

Kunnalliset perhevalmennukset ovat takana myös. Joistakin kerroista jäi hyvät tunnelmat, mutta toisilla kerroilla odotukset eivät oikein täyttyneet. Erityisesti synnytysvalmennus oli minulle pettymys. Se jäi pinnalliseksi enkä saanut itselleni oikein muuta uutta tietoa kuin sen, että omat sisäkengät on hyvä tuoda sairaalaan mukaan. Kivunlievitysvaihtoehdot esiteltiin sen suuremmin perehtymättä menetelmiin ja niiden hyötyihin tai varjopuoliin. Valmennuksen kävi pitämässä pari opiskelijatyttöä, ja se ei tällaisessa yli 30-v. ensisynnyttäjässä oikein ollut omiaan herättämään luottamusta. Harkitsen paikkakunnalla järjestettävään monituntiseen yksityiseen synnytysvalmennukseen osallistumista, sillä siellä luvassa olisi ponnistus- ja hengitystekniikan opetustakin.

Olemme tehneet paljon hankintoja. Hankintalistalta suurin osa on jo ostettuna, vielä puuttuu hoitolaukku, pinnasängyn patja, Manduca ja joitakin vaippatarvikkeita, joiden kaikkien hankkimisesta en ole oikein varma vielä. Pieniä vaatteita on jo aika mukavasti. Olen myös tehnyt viikonloput lähes vimmaisesti käsitöitä, ja saanutkin aikaan monia juttuja, peittoja ja sen sellaista. Vaunut tilasimme viimein viikonloppuna ja täytyy kyllä kehua Vaunuaitan verkkokaupan nopeaa palvelua. Harva suomalainen verkkokauppa on toimittanut mitään yhtä nopeasti kuin nämä vaunut tulivat. Tilasimme vaunut maanantaina ja tänään ne toimitettiin kotiovelle. Päädyimme lopulta Bugaboo Buffaloihin, jotka olivat eniten pyörineet mielessä. Näillä olisi aikomus pärjätä yksinomaan, toivottavasti odotukset täyttyvät. Tässä Buggikset nyt ovat keskellä olohuonetta.

IMG_0448


Hoitolaukkupohdintoja

En ole ollut oikein varma, kuinka tarpeellinen asialleen omistettu hoitolaukku on. Ehkä on niin, että sellainen olisi hyvä olla olemassa. Mutta minkälainen sen pitäisi olla? Olen tässä käynyt läpi erilaisia laukkuvaihtoehtoja ja innostunut muutamasta ja hylännyt muutaman vaihtoehdon jo. Sellainen laukku, jota itse eniten tykkäisin kanniskella, ei oikein sovi miehelleni. Itse asiassa monet hoitolaukkuina myytävät laukut ovat sen näköisiä, että niitä kantaa olallaan nainen. Onko niin, että isä ei liiku missään vauvan kanssa ilman vauvan äitiä? Ei kai sentään? Pitäisikö minun valita mahdollisimman unisex-laukku, jotta mies ei laukun takia jätä liikuskelematta kodin ulkopuolella vauvan kanssa? Minä olen aika kranttu laukkujen suhteen, varsinkin materiaalien suhteen. Laukkujen ostaminen on usein aika pitkä prosessi enkä helposti löydä mieleisiä laukkuja. Sitten kun jonkun ostan, sen pitääkin sitten kestää vuosia. Minulla olisi yksi iänkaikkisen vanha Marimekon olkalaukku, joka muuten sopisi tehtävään ehkä, mutta sen viimeaikaiset tehtävät huomioiden en usko saavani sitä riittävän puhtaaksi, jotta viitsisin siinä vauvan tavaroita kuljetella.

Jos minä olisin laukun ainoa käyttäjä, valitisisin varmaankin tämän Littlephantin laukun. Mies ei halua sellaista.

Screenshot 2013-12-08 16.19.57

 

Harkinnassa olivat myös Fjällrävenin laukut ja reput. Reppu tuntui kuitenkin kovalta kantaa ja tavaroiden etsiminen repun pohjalta saattaisi alkaa ärsyttämään äkkiä, joten se vaihtoehto hylättiin. Laukku ei omalla olalla tuntunut oikealta vaihtoehdolta, ehkä hieman liian pienikin se on.

Screenshot 2013-12-08 16.23.32 Screenshot 2013-12-08 16.24.28

 

Marimekon Arkkitehti-laukku puolestaan on edelleen harkinnassa. Se olisi tilava ja siinä on paljon taskuja. Ulkonäkö miellyttää. Erityisen vedenpitävä se ei ole. Arkkitehti on selvästi suurempi laukku kuin tuttu perusolkalaukku ja nielisi paljon tavaraa, ehkä jopa liiankin paljon.

Screenshot 2013-12-08 16.30.20

 

Varsinaisten hoitolaukkuina myytävien laukkujen osastolta harkinnassa on vielä Bugaboon hoitolaukku. Toiminnot olisivat siinä kohdallaan ja se olisi unisex-malli. Laukku on samaa kokoluokkaa Arkkitehdin kanssa. Itseä siinä pikkaisen häiritsee yläosan läppä, se näyttää minusta hieman epäkäytännölliseltä ja huonosti asettuvalta. Mietin myös, onkohan siinä liian kapea olkahihna. Edullisempi se kyllä olisi kuin tuo Arkkitehti. Sillä ei kuitenkaan olisi oikein jatkokäyttöä välttämättä myöhemmin.

Screenshot 2013-12-08 16.35.08

 

Jätän asian vielä hetkeksi hautumaan. Olisikohan mitenkään perusteltavissa, että voisin hankkia tuon Littlephantin?


Miten sinulla on noin pieni maha?

Olen viimeisten viikkojen aikan ihan riittävän monta kertaa kuullut jonkun täti-ihmisen suusta ihmettelyjä, miten minun mahan voi olla näin pieni. Näin oli jälleen tänään. Kyllästyttää todella. Varsinkin nyt, kun maha selvästi tuntuu kasvaneen ylöspäin ja erikoista painetta ja kivuliasta kiristystä tuntuu vinojen vatsalihasten yläosissa ja kylkivälilihaksissa. Maha on se mikä on ja ei raskausaikana ole tarkoitus varsinaisesti muuten lihoa. SF-mitta on kulkenut viime kerrat siinä keskikäyrän tuntumassa, joten ei kohtu ainakaan liian pieni tähän mennessä ole ollut. Itse päähenkilö, vauva, on ollut myös keskikokoinen ultrissa. Mutta joka kerta, kun joku möläyttää jotain mahani koosta, mietin, että ohkohan se oikeasti liian pieni sittenkin. Seuraavalle kommentoijalle harkitsen vastakommentiksi jotain Punahilkka-sadusta tuttua… Onneksi olen saanut kehuja omalta terveydenhoitajalta maltillisesta painonnoususta, joten niillä ajatuksilla onnistun lievittämään ärsytystä vielä hyvin. Kotivaa’an mukaan tässä vaiheessa painon lisäys on n. +7 kg arvioidusta lähtötilanteesta tai +5,2kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Uusille kymmenlukemille siirtyminen on käsillä ja se tuntuu kyllä aika hurjalta. Samoin on raskausviikoissa, tänään alkoi 30. raskausviikko. Jo muutaman viikon päästä vauva voisi syntyessään selvitä ilman merkittäviä sairaalahoitoja.

Työpäivien määrä vähenee mukavaa vauhtia. Raskauden myötä elän niin omassa ajanlaskussani, että joulu tuntuu tänä vuonna aika laimealta välietapilta. Saa nähdä tuleeko pahemmin valmisteltua tänä vuonna. Joulukausi alkoi silti minusta huolimatta pikkujouluineen. Ensimmäinen tilaisuus on jo takana vai sanoisinko lusittu, nimittäin siltä minusta tuntui. Tilaisuus oli lähinnä perhesyistä tärkeä, mutta minulla oli kovin vaivaantunut olo, kun yksi jos toinenkin vieras ihminen kommentoi tulevaa perheenlisäystämme. En oikein tiedä mikä siinä on, mutta en osaa suhtautua siihen luontevasti vieläkään. Oikein jännitti mennä tilaisuuteen sen takia, että tulisi juuri noita arvioita mahan koosta ja kaikenlaista muuta päivittelyä.

Aika erikoista, että meille on tulossa vauva. Haluaisin toisaalta kyllä jo jäädä äitiyslomalle, jotta voisin keskittyä raskaanaolemiseen ja valmistautumiseen. Vapaa-ajalla raskaus täyttää niin täysin mielen tällä hetkellä, että työorientaatio alkaa olla jo vähän hakusessa. Tapasimme juuri yhtä pikkuvauvaperhettä. Onko meillä tosiaan kohta samanlainen pikkuinen kotona? Osaanko sitten rauhoittaa ja hoitaa häntä? Varsinkin ne ihan alkuviikot ja kuukaudet tuntuvat melkoisen jännittäviltä. Synnytystä en taaskaan ole kovinkaan paljon miettinyt…


Takkipulma

Viime postauksessa esittelin innoissani kivaa raskaustakkia. Tilasin sellaisen netistä talvitakiksi, sillä talvitakkina sitä myytiin. Takki olikin totaalinen katastrofi. Ikinä milloinkaan en ole hankkinut yhtä huonolaatuista takkia, solmittuja möykkyisiä nyörejä ja mitä vielä. Takki on aivan liian köykäinen Suomen talveen ja varsinkin hartioiden alueen vuoritus osoittautui aivan olemattomaksi. Siinä vaikuttaisi kuvien perusteella olevan teddyvuori, mutta todellisuudessa takissa on sellaisia lyhyitä lankahapsuja, eikä mitään välivuorta niiden ja päällyskankaan välissä. Kaula-aukko on erittäin avoin. Neuvo: älkää vaan ostako tätä Mamaliciousin Parka-takkia talvitakiksi. Kiukuttaa. Koitan palauttaa takin ja saada rahat takaisin, kun ei sillä mitään tee näillä leveysasteilla, jos ulkona on yhtään viileää. Menee hartiat jumiin ja tissit paleltuvat.

Mutta mitä sitten tilalle? Tarve on reiluhkolle lämpimälle takille, joka menisi monessa tilanteessa ja ihanteellisesti kävisi raskauden jälkeenkin. Lämmin sen on ehdottomasti oltava, koska sisällä en pysty käyttämään kovinkaan paksuja vaatteita. Lähdin kartoittamaan normikauppojen valikoimaa, koska tuo valitsemani äitiystakki oli niin totaalinen huti, että alkoi arveluttaa äitiysvaatteina markkinoitavien takkien laatu ylipäänsä. Eipä ollut kaupoissa kovinkaan ihmeellistä valikoimaa. Markkinoilla olevat talvitakit ovat tänä talvena aika vartalonmyötäisiä eikä kukaan myynyt mitään ysäritelttoja. Eipä tietenkään. Oi niitä aikoja, kun S-kokoisena varhaisteininä XL oli ainoa oikea koko! Vieläkin mahtuu silloin hankitut vaatteet… Lisäksi minulla on antipatioita tikattuja toppatakkeja kohtaan, jotenkin koen itseni Michelin-ukoksi sellaisessa, mutta eipä niissäkään ollut kummoista valikoimaa. Villakangastakit ovat taas hitusen liian kevyitä eivätkä oikein ulkoiluun sopivia. Pari mahtuvaa villakangastakkia kylläkin löytyi, mutta aika niukasti on raskaanaolevalla valikoimaa talvivaatteiden saralla. Pienellä riskillä ostin lopulta tämän, siinä on vielä kasvunvaraa mahalle jonkin verran ja tykkäsin siitä muutenkin, joten sitä voi myöhemminkin pitää. Eikä tule kylmä ulkona. Toivottavasti se menee loppuun saakka. Muutoin pitää lainata äidiltä joku perintöpomppa, joka varmaan jo sinänsä rajoittaa ulkona näyttäytymistä, jos ei loppuraskaus muuten sitä tee.


Kolmannelle trimesterille

Ymmärrykseni mukaan olen nyt kolmannella raskaustrimesterillä. Eri lähteissä tuntuu olevan erilaisia rajoja sille, milloin viimeinen kolmannes alkaa. Se alkaa joko nyt, tai viikon päästä tai se alkoi jo viikko sitten. Yhtä kaikki, jos synnytys tapahtuisi laskettuna aikana, siihen olisi lähes tasan kolme kuukautta enää. Täysiaikainen tämä raskaus olisi jo noin kymmenen viikon kuluttua. Hui sentään!

Olen lentänyt koko päivän ympäriinsä, kun työpäivän lomassa piti käydä neuvolalääkärillä ja vielä hammaslääkärillä. Vaavi on varmaan ollut aika kippuralla koko päivän mahassa, koska sellaista kyytiä olen tänään mennyt, että hyvä on, että ehdin jotain edes syödä. Vauhdikkaan päivän onnistumisiin on luettava reiätön suu ja ennen kaikkea yksi menestyksekäs taskuparkkeeraus, ensimmäinen meidän aiempaa isommalla autolla. Päivän vauhti ei kumma kyllä aiheuttanut erikoisemmin supistelua, mikä on aika jännä, koska niin herkästi niitä on ollut. Vauva on ollut hieman hiljaisemmin liikkuva tänään varmaan minun kovasta menosta johtuen, yleensä vauvan vilkkaampina aikoina supisteluja tulee enemmän.  Viimeisin villitys vaavilla on ollut pään tai pepun työntäminen erilaisiin viistoasentoihin, mikä tuntuu kyllä aika tukalalta ja laukaisee helposti supistuksen.

Neuvolalääkärin tapasin tänään ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana. En ehkä itse ollut parhammillani tänään, koska minulla oli niin kiireinen aikataulu. Yleensä olen saanut neuvolakäynnit järjestymään omalle vapaapäivälleni ja terveydenhoitajan kanssa on ollut aikaa puhua perusteellisesti asiat, joita on miettinyt, mutta tämän käynnin suhteen oli tehtävä kompromissi ja tultava kesken työpäivän. Kesken töiden minun on aika vaikea orientoitua omiin asioihini. Käynti oli speksit huomioiden ihan onnistunut. Nyt lähinnä sapettaa, että kävin pari viikkoa sitten hankkimassa pahaa mieltä ja tuhlaamassa rahaa yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Kohdunsuun tilanne ei ole etenemässä kypsempään suuntaan. Kiinni on eikä viikkoihin nähden poikkeavaa löytynyt. Ylimääräistä kontrollia ei nyt sovittu ja mikä myös tärkeää, nyt ei mitään sairaslomaakaan tule.

Erikoista oli se, että SF-mittaa lääkäri sai tänään 1cm vähemmän kuin terveydenhoitaja neljä päivää sitten. Liekö käsialakysymys vai vauvan erilainen asento? Toivottavasti jompi kumpi näistä. Pieni jännitysmomentti seuraavaa neuvolakäyntiä varten tästä jäi. Maha on kyllä kasvanut. Enää ei ole toivoakaan siitä, että mahtuisin tavallisiin housuihini. Nekin farkut, jotka sopivat vielä toisen kolmanneksen alussa menevät enää kiinni vain hiuslenkin avulla. Raskausvaatekaappia on pitänyt täydentää. Joitakin vaatteita olen tehnyt itse. Sain myös äskettäin muutamia kivoja käytettyjä vaatteita lahjoituksena.  Talvitakin jouduin hankkimaan, sillä väljänä pitämäni takki alkaa siihen malliin täyttyä mahan kohdalta, ettei sillä loppuraskautta voi mennä. Yksi suosikkiraskausvaatteistani on Moodkit, joita minulla on nyt kaksi. Se ei purista mistään eikä sen legginsit myöskään valu, koska ne kiinnitetään yläosaan neppareilla. Voin lämpimästi suositella. Kotona voi hiippailla kissanaisena pelkässä Moodkitissa ja sen voi yhdistellä monenlaisten vaatteiden alle. Melkein toivon pelkästään tämän Moodkitin takia, että saisin joskus olla uudestaankin raskaana! Olen jotenkin niin onnellinen siitä, että vihdoin minäkin saan pitää kauan himoitsemiani raskausvaatteita.

Screenshot 2013-11-19 17.28.24 Screenshot 2013-11-19 17.33.57


Puhtaat paperit

Perjantaista lääkärikäyntiä pohdittuani viikonloppuna useammankin ihmisen kanssa jäi sellainen olo, että ehkä saamani seurantaohje oli hieman ylivarovainen. Juttelin terveydenhoitajani kanssa ja hän oli jokseenkin samoilla linjoilla, mikäli voinnissa ei tapahdu muutosta. Uusi lääkäriaika on nyt kuitenkin varattuna, joskaan ei tälle viikolle. Supistuksia on, mutteivät ne edelleenkään satu. Tänään on ollut jopa aika paljon supistuksia ja olenkin töiden jälkeen vain lepäillyt.

Selvisin puhtain paperein sokerirasituksesta, joskin aika täpärästi. Olin varautunut ajatuksen tasolla siihen, että PCO-tyyppisten munasarjojen takia voisi olla mahdollista tässä testissä jäädä kiinni. Tuhti sokeriliemi kyllä nosti arvoja aivan eri tavalla kuin silloin, kun PCO-tutkimuksiin liittyen kävin samaisessa tutkimuksessa. Tuolloinhan 2h arvo oli lähtöarvoa matalampi. Nyt paastoarvo oli matala ja hyvä, mutta sokerit kyllä nousivat todella lähelle raja-arvoja sokeriliemen takia. Kyllä olossakin jotain huomasin, ainakin vauva villiintyi sokerista ja itse näin tähtiä sokerilitkua juodessa. Mutta minulla ei siis toistaiseksi ole raskausdiabetesta, hyvä näin. Painokaan ei mitenkään hurjasti vielä ole noussut. Tässä kohdin on tullut n. +5kg lähtötilanteeseen nähden. Sokeriliemet eivät varsinaisesti ole osa normaalia dieettiäni ja jos en kauheasti sorru herkuttelemaan, pitäisi tilanteen pysyä aisoissa. Labran täti sanoi että tutkimuksessa käytetty sokeriliemi vastaa hänen muistikuvien mukaan suunnilleen sitä, että söisi kokonaisen kakun itse ja sellaista en kyllä harrasta. Kiva, etten joudu tekemään verensokerin kotiseurantaa. Toisaalta olen kyllä sen verran kahjo, että olisin varmaan suhtautunut siihen akateemisella mielenkiinnolla. Olisi tavallaan ihan mielenkiintoista tietää, mikä ruoka milläkin tavalla sokeria minulla nyt nostaisi.

Sain kuulla jälleen viikonloppuna, että ei minusta huomaa, että olen raskaana. Ilmeisesti se oli aiottu kohteliaisuudeksi, vaikka eihän se nyt siltä tunnu. Haluan näyttää raskaanaolevalta. Kyllä kaikenlaisia arvioita sitten saakin kuulla suuntaan jos toiseen, kun on raskaana. Ja sai kyllä silloinkin, kun ei ollut. Tämä on hankala aihe, varminta tietysti olisi olla aina arvioimatta naisen vatsan seutua. Vatsa on kyllä nyt varsin selvä, ei nyt mikään valtava, mutta silti päivänselvä vauvamaha. Ihana mieheni tuumaili viikonloppuna, että minusta pitäisi ottaa kuvia. Ehkä otammekin.


Turhauttava lääkärikäynti

Ja heti uutta päivitystä perään. Siis mitä ajattelinkaan tilatessani lääkäriaikaa yksityiselle lapsettomuusklinikalle, kun varasin ajan juuri sille lääkärille, jota yleensä välttelen. Viimeiset käynnit hänen luonaan olivat ok, joten varmaan ajattelin, että menköön tälläkin kertaa, kun muistelin heidän toivottaneen meidät tervetulleiksi myöhemmin raskaudessakin. Virhe! Vaikka normaalisti käyn oman alueen neuvolassa, en halunnut mennä neuvolalääkärille, joka on hieman liian tuttu muuta kautta. Ehkä olisi kannattanut antaa hänelle tilaisuus.

Kävin siis keskiraskauden lääkärikäynnillä lapsettomuushoitopaikassamme. Käynti oli kummallinen. Piti ensinnäkin selittää, miksi ylipäänsä tulin sinne. Tuli vahvasti sellainen olo, että ei todellakaan olisi pitänyt, vaikka maksan käynnistä omalla rahalla. En muistanut puhua asioista, joista olisin halunnut puhua. Tavallaan ehkä hyvä, sillä ne asiat, joista puhuin jotenkin eivät ehkä tulleet kuulluiksi tai jotenkin kääntyivät niin, että olin enemmän huolissani sieltä lähtiessä, kuin sinne mennessä. Pahin oli se, kun selitin, että olen pystynyt olemaan vähemmän huolestunut 24. viikon jälkeen ja lääkäri vain tokaisi, että hyvät mahdollisuudet vauvalla on vasta 34. viikon jälkeen. Kiitos kovasti, tämähän olikin oikein tervetullut näkökulma. Jäi jotenkin myös outo tunne siitä, ettei meidän vauva siellä oikein kiinnostanut tai ainakaan se ei kiinnostanut, mitä yritin hänestä kertoa. Tilanteen pelasti lopuksi se, että meidän luottolääkärimme tuli juttelemaan hieman epämuodollisemmin, kun olimme jo lähdössä.

Minullahan on ollut kivuttomia supistuksia vaihtelevasti hieman rasituksesta riippuen jo raskauden puolivälistä. Lääkäri oli nyt sitä mieltä, että kohdunsuu on hieman pehmennyt. Se on kyllä täysin suljettu ja yhtä pitkä kuin ennenkin. Vauva voi edelleen hyvin. Kaikki saattaa olla täysin normaalisti raskauden vaiheeseen nähden, mutta toisaalta kohdunsuu voi olla hiljalleen kypsymässä hieman turhan aikaisin, kun tuota supisteluakin on. Lääkäri ei tavallaan ollut huolissaan, mutta silti sain kehotuksen mennä neuvolalääkärin viikottaisen seurantaan joksikin aikaa. Jotenkin hän onnistui asettelemaan sanansa niin, että huolestuin silti. Nyt en osaakaan enää suhtautua ihan niin huolettomasti näihin supistustuntemuksiin. Liikuntaharrastukset saa todellakin jättää, niin kuin olen tehnytkin jo. Hidas kävely iltaisin aiheuttaa myös herkästi supisteluja. Ei todellakaan huvittaisi joutua saikulle, pää hajoaa, jos taas pitää lepäillä vain kotona. Töitä olisi enää vain kuusi viikkoa ennen joululomaa ja sen jälkeen enää reilu viikko ennen äitiyslomaa.

Ennen kaikkea minua kuitenkin eniten jäi mietityttämään se, miten kummallista lapsettomuusklinikan lääkärin suhtautuminen raskauteen tässä vaiheessa oli. On erikoista käydä vuosia hoidossa, ja sitten tässä pisteessä ei osoitetakaan samanlaista kiinnostusta kuin hoitojen aikana. Jotenkin vähän sellainen hylkäämiskokemus ehkäpä. Eihän tässä vielä maalissa olla! Onneksi meillä on kiva neuvolantäti, joka on tätä lääkäriä parempi kuuntelemaan.

P.S. Sokerirasituksessa tänään sokeriliemen juomisen jälkeen vaavi järjesti mahassa melkoiset bileet.


Oi Mutsy Mutsy

Haluaisin täydelliset yhdistelmävaunut ja siitä on tulossa hiljalleen miltei elämää suurempi valinta. Vaunujen pitäisi olla nelipyöräiset, mennä kasattuna pieneen tilaan, runko-osaa pitäisi voida säilyttää ulkovarastossa ilman huolta pilaantuvista tekstiiliosista (mikä toisin sanoen edellyttää kovaa kantokoppaa),  pitäisi olla kevyet, helppo kasata, mukavat työntää ja ennen kaikkea niiden pitäsi olla kivan näköiset. Aika vaikea on kuitenkin tietää etukäteen, mitkä ovat muita meille tärkeitä ominaisuuksia vaunuissa. En ole varma minkälaisissa maastoissa vaunuja tulemme käyttämään. Ainakin kaupungissa ja jonkinlaisilla lenkkipoluilla, luulisin. Bussiin siis pitäisi vaunujen kanssa päästä helposti, eli mitään hillitöntä katujyrää ei kannata hankkia. Silti olisi hyvä päästä lumessakin eteenpäin. Haluaisin myös pystyä kuljettamaan vaunuissa jonkin verran ostoksia.

Olen ollut kovasti sitä mieltä, että hankkisimme Bugaboo Buffalot, jotka täyttävät pitkälti kaikki kriteerit. Kovin hyvää kilpailijaa ei ole löytynyt tähän mennessä. Vaihtoehtona olen pohtinut Gessleinin malleja F6 ja F10, mutta tykkään niistä lähinnä kovan kantokopan kera, en niinkään enää rattaina. Sama homma taisi olla Emmaljungan City Crossissa. Buffaloissa puolestaan viehättää nimenomaan ulkonäkö rattaina, mutta vaunukopan kanssa ne ovat minusta hitusen hassun näköiset. Koppa on jotenkin kovin pitkänomainen, mutta bonuksena toisaalta senkin saa taiteltua tarvittaessa kasaan. Buffaloiden pyörät ja runko miellyttävät minua kovasti kyllä toisin kuin Bugaboon Cameleonin tai Been. Olen miettinyt, että ehkäpä voisin elää tovin hieman hassun näköisen kopan kanssa, koska rattainahan niitä sitten käyttäisi pidempään. Yksi merkki, jonka olin sivuuttanut lähes täysin aikaisemmin, on Mutsy. Lähinnä olin sen sivuuttanut siitä pätevästä syystä, että se kuulostaa niin pääkaupunkiseutulaiselta. Minä en todellakaan tule olemaan mutsi, se on väärä sana minulle. Kun tällä viikolla poikkesimme lastentarvikeliikkeessä ja huvin vuoksi katselimme vaunuja, kriteeriemme perusteella meille esiteltiin näitä uusimpia Mutsy Igo-rattaita. Hämmästyksekseni oli todettava, että niissä onkin kilpailija-ainesta.

Screenshot 2013-11-07 19.41.15 Screenshot 2013-11-07 19.45.44 ’

Yllä Mutsy Igo

Screenshot 2013-11-07 19.43.33                         Screenshot 2013-11-07 19.44.34

Yllä Bugaboo Buffalo

Selkeänä etuna Mutsyn rattaissa olisi edullisempi hinta. Ne on helppo taitella kasaan ja menevät Buffaloita pienempään tilaan kasattuna. Tavaratilaan on helpompi pääsy ainakin vaunukopan kanssa, mutta toisaalta se ei ole yhtä vetoisa kuin Buffaloissa. Hieman kevyemmät nämä Mutsyt ovat, mutta sitten taas kantavuus ei ole ihan yhtä korkea. Mutsyn vaunukopan ulkonäkö miellyttää, eikä se samalla tavalla heilu kuin Buffalossa. Edelleen Buffalot rattaina vetävät hitusen pidemmän korren ulkonäöllisesti, mutta Mutsyt tulevat jo varsin lähelle. Löysin kätevän brittiläisen vaunusaitin, jossa oli mahdollista vertailla näitä merkkejä. Aika lähellä nämä monella tapaa ovat. Buffaloista on moni omistaja tykännyt. Liikkessä tietenkin kertoivat monen tykänneen näistä Mutsyn Igo-rattaistakin.

En osaa päättää. Ihan vielä ei tarvitse päättäkään. Tarkoitus olisi tilata vaunut joulukuussa ja käyttää veronpalautuksia tähän hankintaan. Kummatkohan olisivat kivemmat pidemmän päälle?