Meilläkö allergiaa?
Julkaistu: 22.12.2014 Kategoria(t): allergiaepäily, arki vauvan kanssa, huolet, imetys 3 kommenttiaOlen kuukausi sitten kirjoittanut postausluonnoksen, joka on jäänyt roikkumaan sattuneesta syystä. Tuolloin oli tarve purnata rikkonaisista öistä ja ajankohtaisista meitä kohdanneista riesoista. Oli hampaiden tekoa, korvatulehduksia ja nuhaa. Nuha ei todella ole tällä lapsella mikään läpihuutojuttu näin sivumennen sanoen. Olemme viime kuukausina jollain tasolla epäilleet, että jokin tai jotkin ruoat olisivat aiheuttaneet mahavaivoja lapsellemme. Epäilyksen alla ovat minulla ensisijaisesti olleet viljat, mukaan lukien tai jopa erityisesti maissi. Olemme vieneet poikaa allergiatesteihin ja hän on joutunut välttödieetille, mutta tilanne on edelleen epävarma sotku. Maissin ja rukiin kohdalla nipin napin positiivinen allergiatestitulos nähtiin, muut olivat negaa. Lapsi voi nyt kyllä suhteellisen hyvin, nukkuu paremmin. Tiedä sitten johtuuko se hammasvaivan asettumisesta, nuhan loppumisesta vai dieetistä? Kukapa tietää. Minä olen pitänyt puolestaan omista syömisistäni kirjaa, en dieettaa vielä. Lääkäri on heitellyt ilmaan maidottoman dieetin kokeilua. En ihan näe logiikkaa, mutta ei se ota, jos ei annakaan. Varmaan samaan syssyyn on vältettävä munaa…
Tämä suolioireisen allergian epäily on kyllä tosi kinkkinen asia. Oireet voivat tulla jollakin viiveellä, jos ovat tullakseen. Viljaton dieetti on yksi asia sinänsä, siis kotimaisten viljojen välttäminen, se on vielä melko selväpiirteistä. Mutta tuo maissi onkin sitten salakavala, sitä on ihan kaikkialla. Monissa lasten purkkiruoissa on maissia tärkkelyksen muodossa, mutta yllätys yllätys, monessa muussakin muodossa. Koin tänään revelaation tämän asian suhteen. Käydäänpä läpi vähän taustoja.
Imetän siis edelleen, mutta aavistelen, että poika saattaisi haluta vierottua kenties jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa. Kiinnostus imetykseen on vähenemään päin, vaikkakin minä olen valmis jatkamaan vielä kyllä. Meillä ei kuitenkaan tähän mennessä ole laisinkaan korviketta kokeiltu, ei ole ollut tarvetta. Joten mitäs sitten juodaan, jos imetys päättyisi? Tämän ikäiselle lapselle usein voi jo kokeilla hapanmaitotuotteita, ja olenkin lääkärin kanssa tästä yrittänyt keskustella, että milloin hän antaisi luvan kokeiluun. Ei vielä, on vastaus ollut. No, mitä sitten teen, jos lapsi päättää vierottua? Lääkärin mielestä pitäisi antaa Nutrilon Pepti 2:ta, joka on erikoiskorvike. Jotenkin tosi tosi outo ajatus minulle, nytkö tässä epäillään tosissaan maitoallergiaakin? Kävin tutkailemassa kaupassa vähän tuon valmisteen tuoteselostetta. Siinä aikalailla ensimmäisten ainesosien joukossa mainitaan maltodekstriini (maissi). Ihanko tosissaan meidän epäillessä maissiallergiaa, annettaisiin lapselle maitoallergiselle suunnattu korvikemaito, jossa on maissia? Ja mitä se maissi siellä maidossa oikein tekee?
Lähdin tutkimaan tätä maltodekstriiniasiaa, ja sain pikaisella netin kaivelulla tietoa siitä, miten erittäin herkät maissiallergiset saavat oireita monista maissista johdetuista tuotteista. Niitä on paljon. Esimerkiksi tuote sisältää todennäköisesti maissia, jos siinä mainitaan C-vitamiini, askorbiinihappo tai sitruuhappo. Sorbitoli myös valmistettaneen usein maissista. Lasten lääkkeistä Panadol-mikstuura ei näemmä lääkefirman mukaan sovellu maissiallergiselle. Samoin on monen antibioottilitkun laita, niissäkin on usein reilusti maissijohdannaisia siirappeina tai vastaavissa olomuodoissa. Jos on hyvin herkkä, niille voi reagoida.
APUA.
Siksiko Amoxin comp oli niin jäätävä kokemus koko perheelle? Kiva syöttää maissille herkistyneelle lapselle tuollaista maissijohdannaisia sisältävää antibioottia, kun lääke jo itsessään on aika voimakas. Ja sitten vielä kipuun vähän lisää maissia kipulääkkeen kyytipoikana. Voi reppanaa. Sitten vielä äiti laiskana syöttää kaupan c-vitaminoituja lasten soseita. Ja lapsi lusikkalakkoilee. Paha paha äiti. Ei tajunnut. Sitä maissia on hammastahnassakin, jolla epätoivoisesti yritän lapsen hampaat harjata. Minä taidan olla melkoisen salapoliisityöurakan edessä. Allergiadiagnoosia ei ole vielä kiveen hakattu, mutta jos asiat selkenevät ja meillä on allerginen lapsi, niin uusi ura urkenee allergiakokkina. Kaupan valmiiden lastenruokien valikoima on suppea, jos on maissiallergia. Ja vauva ei ole kohta enää vauva, eikä sen pitäisi kovin pitkään vauvanruokia vedellä. Vauvan pitäisi alkaa siirtyä perheen ruokaan, mutta voipi olla, että perhe siirtyy vauvan ruokaan. Olenko nyt mokannut tämän ruokavaliohomman ihan tyystin? Tuntuu, että pitäisi purkaa koko ruokavalio ihan peruspalikoiksi ja lähteä nollasta miettimään tätä asiaa. Kirsikkana tämän tulevaisuudessa siintävän viljaton-maissiton-maidoton-munaton-ton-ton-ton-kakun päällä, tosin on se kirsikan sopivuus vielä kokeilematta, on se, että lapsella on anemia. Pitää syöttää rautaa. Tai olisi pitänyt tovi sitten jo aloittaa, mutta hän huusi ja sairasteli, ja yksi tapaamista lääkäreistä uskoi ruokavalion korjaavan asian ja se sopi minulle. No eipä korjannut ruokavalio tätä sittenkään. Aiheutin sitten myös sen vaaran, että lapsesta tulee vähän vähemmän välkky tulevaisuudessa. Ah ja voi tätä syyllisyyden määrää. Aivot käyvät jokseenkin ylikierroksilla ruokia miettiessä. Ehkä se tästä selkenee aikanaan.
Voi että, ymmärrän etäisesti mistä puhut. Epäilemme mekin jotain suolistoperäistä allergiaa, mutta oireet ovat olleet niin epämääräiset ja pienet, että sormi menee suuhun ja välillä ajattelen että kuvittelen oireet. Välillä posket alkavat helottamaan, mutta eivät mitenkään säännönmukaisesti. Esim. yhtenä aamuna kaurapuuron jälkeen posket ovat kuin paloautolla (ilman että mitään muuta on syönyt) ja seuraavana päivänä kaikki oli saman puuron jälkeen aivan hienosti. Vatsan toiminta heittelee, samoin pulautusten määrä. Yhdessä vaiheessa epäilin vilja-allergiaa ja tiputin ensin kaikki suomalaisten viljojen puurot pois, ja sitten otin uudestaan käyttöön pikku hiljaa. Ei selkeää oireilua. Jossain vaiheessa epäilin äidinmaitoperäistä maitoallergiaa, ja syötimme erikoiskorviketta rintamaidon lisäksi, mutta nyt testasimme lehmänmaitopohjaista luomu-korviketta, eikä se ole aiheuttanut ekan päivän jälkeen mitään reaktioita. Itse olen luopumassa imetyksestä ja mielenkiinnolla odotan häviävätkö kaikki oireet sen myötä. Sehän tarkoittaisi että joku omassa ruokavaliossa on vaikuttanut, ja allergeenin metsästys helpottuisi. Jatkamme seuraamista.
Itse olen tähän mennessä tehnyt kaikki soseet itse ja täytyy myöntää että helppous on yllättänyt. Kannattaa testata, silloin pysyy annettujen ruokien kontrolli paremmin itsellä ja säästää merkittävästi rahaa.
Mullakin on monesti sellainen olo, että kuvittelenko vain. Toisina päivinä uskon allergian mahdollisuuteen, toisina en. Toi soseiden tekeminen itse ei ole tosiaan vaikea homma. Jossain vaiheessa tein niitä pakasteeseen, mutta niiden kuljettelu mukana ei oikein luonnistunut. Mutta totta kylllä siinä tuo kontrolli säilyy itsellä hyvin. Minä turhauduin jossain vaiheessa siihen, että teen itse jotain pöperöä, joka päätyy lattialle tai roskikseen. Meillähän oli jalo aikomus sormiruokaillen mennä koko ajan, mutta aikeitahan voi olla…
Joo, me koitettiin sormiruokailua ehkä 4 päivän ajan, sen jälkeen mulla ei kärsivällisyys enään riittänyt. 😀
Ehkä sanon itsestäänselvyyksiä, mutta meillä on pieni ruokatermari, johon lämmitän ruuan valmiiksi ja kuljetan siinä mukana tarvittaessa. Ei auta matkailuun, mutta päiväreissut onnistuu ja jopa helpottuu kun ruoka on syöntivalmis kun tarve iskee. (meillä siis syödään sosetta vain kerran päivässä)